Mon Ami Citroën

Mielenkiintoinen aihe Citroën-merkin historiassa ovat Kégresse puolitela-autot, joiden patentit André Citroën hankki käyttöönsä ja aloitti sarjavalmistuksen vuonna 1921. Suomessakin nähtiin näissä mahdollinen ratkaisu talven vaikeisiin olosuhteisiin.

Keksinnön takana oli ranskalainen sotatekniikan insinööri Adolphe Kégresse (1879–1943). Hän muutti vuonna 1905 Pietariin Venäjän tsaari Nikolai II:n palvelukseen, toimien tsaarin henkilökohtaisena autonkuljettajana ja vastaten autovarikosta. Ensimmäiset puolitela-autot rakennettiin vuonna 1911 tsaarin metsästysretkille ja 1913 Kégresse sai Venäjällä ja Ranskassa patentit kehittämiinsä kumitelaketjuihin. Tsaari syrjäytettiin vallasta 1917 ja Kégresse perheineen pakeni tsaarin Delaunay-Belleville-autolla ensin Helsinkiin ja sieltä takaisin kotimaahansa. Tällöin hän menetti koko omaisuutensa, patentteja lukuunottamatta.

Vuonna 1920 André Citroën vakuuttui puolitela-autoista ja palkkasi Kégressen ja Jacques Hinstinin kehittämään niitä autojensa pohjalta. Puolitela-autojen mahdollisuuksia ja luotettavuutta esiteltiin varustamalla useita tutkimusretkikuntia. Citroënin puolitela-autoja lähetettiinkin eri puolille maailmaa olosuhteisiin, joissa ei oltu autolla ennen käyty. Näitä retkiä (Les Croisières) hyödynnettiin Citroën-autojen markkinoinnissa.

Ensimmäiset puolitela-ajoneuvot oli varustettu kangaskuidulla vahvistetuilla kumisilla telaketjuilla. Tyypillistä näille kumiteloille oli, että ne venyivät enemmän kuin kuluivat. Telaketjurakennetta parannettiin jatkuvasti. Vuonna 1925 telojen vetävä akseli
siirrettiin eteen ja vuodesta 1927 telaketjut koottiin metallista valetuista osista kumisin anturapaloin, jolloin tietysti telojen venyminen saatiin lopullisesti ratkaistua.

Citroën-lumiautot Suomessa

Ensimmäiset Citroën-henkilöautot tuotiin Suomeen vuonna 1921. Merkin maahantuojana toimi tällöin Ab Auto-Tractor Oy niminen yritys  joka näki puolitela-autossa ratkaisun Suomen talveen. 1920-luvun autot olivat avuttomia paksussa lumessa, eikä teiden talvikunnossapitoakaan ollut. Puolitela-auto kulki läpi paksunkin hangen, ja lisäksi se oli erinomainen vetäjä. Lumessa ajettaessa eturenkaiden alla oli leveät sukset, jotka kantoivat pehmeässä lumessa auton keulan. Ensimmäiset Citroën-puolitela-autot olivat lisäksi muutettavissa tavallisiksi autoiksi vaihtamalla tavalliset pyörät taka-akselille.

Suomessa näitä puolitela-autoja autoja kutsuttiin ”Citroën-talviautoksi” tai ”lumiautoksi”. Mainoksissa esiintyi myös lempinimi ”Saharan erämaan juna”, jolla viitattiin autolla suoritettuihin tutkimusretkiin. Ensimmäiset löytämämme sanomalehtimainokset näistä autoista ovat vuoden 1923 lopulta. Koeajoja järjestettiin ainakin Helsingissä ja Tampereella.

Säilyneiden tietojen ja valokuvien perusteella myös Suomen armeijalla oli käytössä muutamia Citroën-puolitela-ajoneuvoja.  Ensimmäinen niistä oli tilattu jo vuonna 1922. Autolla suoritettiin umpihangessa 40 km koeajomatka Helsingistä Tuusulaan neljän hengen miehityksellä. Tästä auto suoritui hyvin. Myös lentojoukot tekivät vastaavia talvikokeita joissa perässä vedettiin 20 miehen rekeä. Vuonna 1924 autojoukot ryhtyivät tienauraamiskokeisiin, joissa mukana oli myös Citroën. Jäätyneen hevosten kaviouran murtaminen tuotti kuitenkin vaikeuksia. Viimeiset säilyneet kuvat Citroën-puolitela-ajoneuvoista armeijan käytöstä ovat 1930-luvun alusta, jolloin käytössä oli jo uudempi malli teräksestä valmistetuin telaketjuin. Toisessa artikkelissa kerromme armeijan koeajoista Karjalan kangaksella vuonna 1930.

Yllä kuva Suomesta vuodelta 1926. Tässä kehitysversiossa oli teloja vetävä akseli edessä. Taustalla on Johanneksen kirkko. Kuva: valokuvaaja Eric Sundström 1926, Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat

Siviilikäytössä Ciroën-puolitela-ajoneuvot olivat säilyneen tiedon mukaan käytössä ainakin Perniön ja Taalintehtaan välillä ankarana talvena 1930–31. Tuolloin linja-autoliikenne oli tuolla välillä poikki neljä kuukautta runsaan lumen takia.

Citroën-tehtaan varustamien tutkimusretkikuntien etenemistä seurattiin suurella mielenkiinnolla myös täällä. Tiibetin vuoristossa seikkailevaa Keski-Aasian retkikuntaa jännitettiin Suomen Kuvalehdessä kaksiosaisessa ”Maailman katolla” -jutussa vuosina 1931/32. Tämän innoittamana myös suomalaiset Citroën-myyjät järjestivät P15N-mallilla oman 350 km:n pituisen tutkimusmatkansa joulukuussa 1931. Reitti kulki Jäämeren rannalta Kiirunaan. Tästä retkestä on säilynyt muutamia valokuvia. Nämä autot tunnistaa niiden kylkeen on maalatuista teksteistä ”Citroën teittömillä tuntureilla”.

Säilyneet autot maailmalla

Tietojemme mukaan Suomessa ei ole säilynyt yhtään puolitela-autoa tai edes aihiota. Kaikki tieto, valokuvat ja vinkit näistä autoista Suomessa otetaan suurella kiinnostuksella vastaan!

Maailmalla autoja on kuitenkin onneksi säilynyt ja niillä on oma harrastajakuntansa. Yllä olevat autot olivat esillä Ranskassa merkin 100-vuotistapahtumassa La Ferte Vidamessa.

Tanskassa toimi aktiivinen yhteistö ”Krybebaands Societetet af 16. november 2006″ – The Creeper Track Society of November 16th 20062 joka on kerännyt ja tallentanut valtavan määrän historiallista tietoa ja aineistoa nettivivuilleen. Aktiivisen toiminnan lisäksi he pystyvät toimittamaan myös uusia telaketjuja autoihin!

Lisää aiheesta:
Citroën Suomessa -kirja
Kegresse.dk -sivusto

Teksti: Mikko Salonen, pohjautuu Citroën Suomessa -kirjan tekstiin ja tietoihin. Lisää valokuvia suomalaisista Citroën-puolitela-autoista löytyy kirjasta.

Artikkelin avauskuva: Suomen moottorilehti 1924 no 3