Monelle Citroën on automerkki. Mikko Saloselle, Antti Pitkäselle ja Vesa Kasarille se on vuosikymmeniä jatkunut tutkimusmatka suomalaisen autoilun historiaan. Mon Ami Citroën -blogissa kaivamme esiin unohdettuja kohtaloita, harvinaisia ajoneuvoja ja yllättäviä tarinoita, joissa ranskalaisautot kietoutuvat osaksi suomalaisen yhteiskunnan, teknologian ja ihmisten historiaa.

Ystävyydestä, uteliaisuudesta ja tinkimättömästä taustatyöstä syntynyt blogi on noussut ainutlaatuiseksi tietopankiksi kaikille, joita kiinnostavat Citroën-merkkiset autot, historia ja niiden kiehtovat risteyskohdat. Mon Ami Citroënin kymmenen vuotta kestänyttä taivalta on ollut hienoa kulkea yhdessä lukijoiden kanssa!

”Meillä oli Vesa Kasarin ja Mikko Salosen kanssa tapana perjantaisin viestitellä viikonlopun toivotusten merkeissä ja samalla jakaa joku vanha sitikkakuva. Niistä kehkeytyi usein hyviä tarinoita.”

Antti Pitkänen

Jossakin vaiheessa mieleen nousi ajatus, että ehkä joku muukin haluaisi lukea viestittelyistä syntyneitä tarinoita. Ajatuksen pohjalta käynnistyi blogi nimeltä Mon Ami Citroën (ystäväni Citroën). Vaikka tarinat ovatkin pääosassa, ajattelimme jakaa hieman myös itsestämme.

Mikko Salonen

Mikko Salonen varttui Citroën-autojen ympäröimänä. Hänen isänsä ja setänsä ovat pitkän linjan harrastajia, joten autokipinä periytyi ikään kuin luonnostaan. Harrastajana hän on Citroën-kirjallisuudelle, esitteille, pienoismalleille omistautunut keräilijä. Sydäntä lähellä ovat erityisesti GS-, BX- ja XM-mallit. Hän tutkii blogiin etenkin merkin 1920- ja 1930-luvun historiaa ja teknisiä yksityiskohtia.


Citroën on hieno merkki, jolla on hieno historia ja mielenkiintoisia tapahtumia historian varrella. Se ei ole pelkkä automerkki, vaan siihen liittyy sosiaalisuus ja yhteisöllisyys. Automerkin kautta olen löytänyt pitkäaikaisia ystäviä.

Mikko on ollut aktiivinen harrastaja, mikä on näkynyt erityisesti yhdistystoiminnassa. Hänen aktiivisuutensa mahdollisti sen, että Automobile Citroën Ry:n jäsenet saattoivat testata omien autojensa äärirajoja ja harjoitella ajamista turvallisissa olosuhteissa. Kesäisin Alastaron moottoriradalla ja talvella Joutsassa järjestetyt tapahtumat olivat erittäin suosittuja.

Ennen nykyisiä temuja ja muita vastaavia verkkokauppoja Mikon perustaman citikka.comin kautta sai monia sellaisia aitoja fanituotteita, joita ei muualta Suomesta saanut hankittua. Tämän mahdollistivat hyvät kontaktit Eurooppaan.

Tämä kuva välittää hyvin sen ympäristön, jossa Mikko kasvoi. Kyseessä on monelle tuttu Sitronen Oy, joka on toiminnassa yhä tänäkin päivänä. Kuva talvelta 1996.

BX Sport oli monta vuotta Mikon ajokkina 90-luvun puolessa välin..

Yksi toteutuneista haaveista: ensimmäisen sukupolven Xantia V6 Activan omistaminen.

Antti Pitkänen

Antti Pitkäsen kiinnostus autoihin syttyi jo pikkupoikana. Lapsuudenkodin tiilinavetta kätki sisäänsä palan suomalaista linja-autohistoriaa: sodan jälkeen Citroën T45 -kuorma-autojen alustoille oli rakennettu linja-autoja. Toiminnasta muistuttivat ruostunut jäähdytin ja maski, joista Antti löysi lapsena konkreettiset todisteet menneestä.

1980-luvulla suomalaiset autolehdet eivät riittäneet tyydyttämään nuoren automiehen tiedonjanoa. Saksasta tilattiinkin suoraan kotiin kestotilauksena Auto Motor und Sport -lehti, jonka artikkeleita selailtiin yhä uudelleen.

Autoista tuli Antille tuttuja myös lähiympäristön kautta. Hänen perheensä yritys toimi Loimaalla Mellilän Autokeskuksen naapurissa, ja 1970- ja 1980-lukujen taitteessa uudet Citroënit tulivat sitä kautta tutuiksi. Varhain syttynyt kiinnostus ja intohimo autolehtien lukemiseen loivat pohjan Antin pitkäaikaiselle autoharrastukselle.

Nuoruudessa kesätyöpaikka löytyi Loimaan Autokorjaamolta, joka ei millään muotoa laskenut kiinnostusta autoihin, päin vastoin. Antin kaksi ensimmäistä omaa autoa olivat saksalaisia, mutta myöhemmin ja pitkälti Mikon innoittamana talliin tuli ensimmäinen ranskalainen, Citroën Xantia 2.0i SX Anniversaire. Tämä ajan hengen mukaisesti Vert Vega metallivärillä kuorrutettu kaunotar oli entinen Leasing-auto ja sillä oli hyvä huoltohistoria.

Xantia 2.0i SX vuodimallia 1994 sai Antin omistuksen aikana lukuisia pieniä päivityksiä. Activan takaspoileri löytyi Sitrosen purkuautosta ja oli valmiiksi oikean värinen. Kuluneiden takalamppujen tilalle tuli facelift-mallin valko-punaiset valot. Vanteita oli ainakin kolmea erilaista omistuksen aikana. Kuva on vuodelta 2000.


Olin Mikon tuntenut pitkään, joten täytyy häntä syyttää tästä sairaudesta. Citroënissa minua kiehtoi tekniikka ja tekniset ratkaisut, kuten kaasunestejousitus. Se oli jotain ihan muuta, mihin olin tottunut.

Myös Antti on ollut mukana merkkikerhossa erilaisissa rooleissa, joista näkyvin oli Citikka-lehden päätoimittajan pesti 5 vuoden ajan. Sitä ennen hän toimi mm. webmasterina, kerhotavaravastaavana sekä kattojärjestö ACI:n delegaattina.

Antin piharakennuksen kätköistä löytyy nykyään runsaasti Korpivaaran vanhaa arkistomateriaalia itse kerätyn aineiston lisäksi. Citroën-aiheisten dokumenttien lisäksi arkistosta löytyy muun muassa Borgwardiin, Adleriin, Steyriin, Studebakeriin, Bussingiin ja Skodaan liittyvää materiaalia. Aineistoa on vuodesta 1934 lähtien. Arkisto on melko kattava 1970-luvun loppuun asti, ja jonkin verran materiaalia löytyy myös 80-luvulta. On pitkälti Antin ansiota, että arkisto on ylipäätänsä enää olemassa, sillä sen kohtalo oli katkolla maahantuojan yritysjärjestelyjen aikaan vuonna 2017.

Nykyään autotallista löytyy harraste-Xantia, joka museotarkastettiin Classic Motor Showssa vuonna 2024 ja on ollut vuoden 2026 Mobilian ”Ysärijysäri” näyttelyssä.

Käyttöautoina Antilla on vuosien saatossa ollut lukuisia Citroën-autoja, kaikkiaan 22 kpl. Tällä hetkellä harrastaminen jatkuu erityisesti merkkiin liittyvän historian tutkimisen myötä.

Antti kunnostamamme GS:n ratissa vuonna 2004, taustalla muita meidän autoja.
Antti ja Xantia sekä Mikko ja GS.

Vesa Kasari

Vesa Kasari on ollut “Citroënmies” koko elämänsä. Vesan isä osti ensimmäisen Citroënin 70-luvulle tultaessa. Ison kissan lentävää mattoa muistuttava kyyti teki lähtemättömän vaikutuksen kymmenvuotiaaseen poikaan. Ajokortti-ikään saavuttaessa perheeseen hankittiin kakkosautoksi GS, jonka tekniikka tuli tutuksi, kun isän kanssa korjattiin vaihdelaatikon öljyvuotoa, joka vaati paljon purkamista ja jopa moottorin irrottamisen.

Vesa ja GS talvella 1979.

Vesan opiskeluaikoina hankittu ensimmäinen oma auto oli Citroën ”Tiina” eli Dyane, jonka myötä Vesa liittyi mallin harrastekerhoon, eli Suomen 2CV-Kiltaan. Lisäksi Vesa toimi jonkin aikaa myös Tuusula-Kerava-Järvenpää-alueen vastuuhenkilönä eli jaosporvarina.

Vuonna 1984 kesälomareissun kylkiäisenä Vesa hankki ensimmäinen ”ison kissan” eli Citroën ID:n vuodelta -67. Iidun kori ja tekniikka kaipasivat paljon kunnostamista ja seuraava kesä kuluikin sen kanssa puuhaillessa. Iidu sai seurakseen vielä myös GS:n, kun tuttavaperheen silmäterä oli tullut myyntiin. 90-luvulla perheen kakkosauton virkaa hoitivat niin Visa kuin myös AX. Perheen kasvaessa hyvin palvelleiden BX-mallien aikakausi päättyi ja vaihtui tilavampaan XM:ään.

Vesan kalustoa kotipihalla vuonna 1990

Vuonna 2001 perheen käyttöautoksi hankittiin uusi Xsara Picasso, joka palvelikin yli 10 vuotta ja vaihdettiin lopulta vähemmän ajettuun Picassoon. Kuusi vuotta XM aikakautta päättyi 2000-luvun alkupuolella ja XM sai tehdä tilaa nuoremmalle ja vähemmän ajetulle Xantialle.

2000-luvun alkuvuosina isän uutena hankkima CX20 TRE siirtyi ”isältä pojalle” ja toimii edelleen Vesan harrasteautona. Xantia on edelleen pereheessä, mutta toimii käyttöautona enää vain kesäisin. Nykyisin ympärivuotisina käyttöautoina on C5 (x7) sekä muutama vuosi sitten tilapäiskäyttöön hankittu Xsara Picasso. Kesäistä ajonautintoa ja nostalgiamuistoja tarjoaa Vesalla toistaiseksi ”hoidossa” oleva kirkkaan keltainen 2cv6, jonka Vesan isä kunnosti 90-luvun lopulla pojanpojalleen.

Vesan autot vuonna 1999 toisen hänelle rakkaan harrastuksen edessä.

80-luvun lopulla Vesa oli perustamassa Automobile Citroën Ry:tä ja toimi kerhon alkuvuosina ensin sihteerinä ja myöhemmin puheenjohtajana. Kerhotoiminnan käynnistäminen oli työntäyteistä aikaa. Onneksi oli pieni, mutta tiivis innokkaiden harrastajien porukka, jolla kerho saatiin pyörimään ja jäsenmäärä mukavasti kasvuun. Vesa toimi pitkään myös kerhon pääkaupunkiseudun toiminnan vetäjänä, josta hän ”eläköityi” samoihin aikoihin kuin luopui kerhon puheenjohtajankin tehtävästä.

Vesaa voi kuvailla varsin merkkiuskollisena Citroënille.

Tällä hetkellä Vesa toimii kerhon aktiivisena rivijäsenenä osallistumalla kerhotapaamisiin ja ylläpitämällä omaa ja muun perheen Citroën-kalustoa. Kaikkiaan Vesalla on ollut 17 Citroënia, joista suurin osa kaasunestejousituksella varustettuja malleja.

Citroën Suomessa -kirja

Blogin lisäksi Salonen ja Pitkänen, Kasarin avustamana, ovat tallentaneet merkin vaiheita myös teokseen Citroën Suomessa, joka on vakiinnuttanut asemansa suomalaisen Citroën-historian perusteoksena. Blogi ja kirja ovat tukeneet toisiaan erinomaisesti. Kirjatyössä pystyttiin hyödyntämään blogia varten tehtyä taustatyötä, ja myöhemmin blogissa on julkaistu kirjan lukuja laajennettuina versioina – hyvä esimerkki tästä on tarina Suomen ensimmäisestä DS:stä.

Citroënin 100 vuotisjuhlissa vuonna 2019 Antti ja Mikko esittelivät merkin historiaa Suomessa ja heidät palkittiin ”Vuosisadan kulttuuriteko” palkinnolla.

Tulevaisuus

Mon Ami Citroën on ollut meille tutkimusmatka ja arjen henkireikä. Juttuja tehdään pitkälti aiheista, jotka kiinnostavat meitä itseämme. Näillä näkymin blogia tullaan ylläpitämään niin pitkään kun sillä on tilausta ja kirjoittajilla on siihen aikaa ja annettavaa.

Autoharrastaminen on yleisellä tasolla muutoksen kynnyksellä. Direktiivit ja sähköistyminen tekee autoista persoonattomia ja niiden korkeat korjauskustannukset vaurion sattuessa poistavat ne käytöstä ennen harrasteautoikää. Onneksi myös nuorisosta löytyy edelleen harrastajia ylläpitämään klassikoita, jos vain lainsäädäntö ei tee siitä mahdotonta.

Lopuksi

Muutama sana tämän jutun artikkelikuvasta. Vaikka kolmikolla on kymmeniätuhansia kuvia autoista, ei arkistoista löytynyt yhtään yhteiskuvaa. Siksi turvauduttiin nykyaikaiseen teknologiaan.

Kiitos kaikille lukijoille menneestä kymmenestä vuodesta!

Antti, Mikko ja Vesa