Suomen maatalous alkoi vähitellen koneellistua sotien jälkeen tuontivaikeuksista huolimatta. Traktorikantamme oli 1950-luvun alkuun mennessä nelinkertaistunut, ollen noin 22 000 kpl, eli yksi traktori jokaista 113 peltohehtaaria kohden. Ruotsissa sama luku oli tosin vain 45 hehtaaria. Koneiden yleistyessä myös niiden huoltotoimintaan panostettiin.
Korpivaara&Halla Oy:n luovuttua vuonna 1924 Ford-edustuksesta, päättyi myös Fordson-traktoreiden edustus. Kesti aina vuoteen 1948 ennen kuin yhtiö palasi traktorien pariin solmimalla maahantuontisopimuksen Harry Fergusonin perustaman traktoritehtaan kanssa. Ferguson oli kehittänyt ja patentoinut hydraulisen nostimen ja se oli varustettu kumipyörin ollen markkinoilla huipputuote, vaikka sen pieni koko herättikin alkuun epäilyksiä. Myöhemmin Ferguson oli kuitenkin tuttu näky kyntökilpailujen kärjessä. Jouko Korpivaara lähti heti tuotisopimuksen syntymisen jälkeen kuudeksi viikoksi Englantiin opettelemaan tämän edityneen traktorin hienouksia ja palatessaan koulutti ensimmäiset tekniset henkilöt Suomessa. Seuraavan vuoden alussa perustettiin tytäryhtiö Farming Oy, jonka toimitusjohtajaksi J. Korpivaara nimitettiin.
Tuonti ei ollut 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla Suomeen helppoa, sillä ennen kuin tavaraa saatiin, piti Suomen valtion myöntää tuonnille tuontilisenssit sekä ostamiseen tarvittavan valuutan. Monilla asiakkailla kestikin pitkään saada odottamansa auto, traktori tai jokin muu kone.
Jotain tästä tilanteesta kertoo tarina, jossa haastatellaan isäntää, joka vastaanotti kymmenennentuhannen Suomeen tuodun Ferguson-traktorin vuonna 1956:
Kauan on tämä traktorinsaanti kestäny, kertoi meille eilen Adlonin linnanpihalla pienviljelijä Matti Jyränkoski Ikaalisten Kovelahdelta, joka juuri hetkistä aikaisemmin oli vastaanottanut kymmenennentuhannen Suomeen Englannista tuodun Ferguson-traktorin omistusoikeuden. Lähetin anomukseni Farming Oy:lle jo joulukuussa 1951, joten tätä kauan kaipaamaani maatalouskonetta tulin jonottaneeksi yli neljä vuotta. HS maaliskuu 1956
Traktorien ja muiden koneiden yleistyminen tarkoitti myös uuden oppimista niin koneiden käytössä kuin niiden huoltamisenkin osalta. Hevosmiesten osaaminen ei riittänyt traktorin huoltoon. Koneiden myyjäliikkeet järjestivätkin asiakkailleen käyttö- ja huoltokoulutusta, mutta varsinkin laajempien huoltojen ja korjausten järjestäminen maakuntiin oli tuolloin hankalaa osaltaan osaamisen puutteen takia ja osittain pitkien välimatkojen takia.

Idea huoltoautoista
Jouko Korpivaara sai idean kiertävistä huoltoautoista jo vuonna 1948 käydessään Fergusonin tehtaalla Coventryssä, ja ensimmäinen tällainen huoltoauto liikkui kokeeksi Helsingin myyntipiirissä. Vuonna 1950 huoltoautoja oli käytössä 6 kappaletta ja vuoteen 1952 mennessä jo 34 kappaletta. Nämä ensimmäiset huoltoautot olivat Standard-merkkisiä, mutta vuoden 1953 alusta alkaen siirryttiin käyttämään tilavampaa Citroën H -sarjan pakettiautoa. Tämä Citroën HY tarjosi huoltoautotoiminnalle huomattavasti paremmat puitteet, sillä mukaan mahtui helposti öljytynnyrit ja jopa Ferguson-vaihtomoottori. Heti ensimmäisenä keväänä Citroën HY -huoltoautoja oli käytössä 9 kappaletta ja 1950-luvun lopulla jo 74 kappaletta. Käytössä oli myös Citroën 2CV -pakettiautoja.
Ensimmäinen Citroën H -sarjan pakettiauto oli saapunut Suomeen 1952, samalla laivalla kahden ensimmäisen 2CV:n kanssa. Tämä etuvetoinen pakettiauto ”Camionnette”, kantavuudeltaan 1250 kg, oli tullut myyntiin Ranskassa 1947. Suomeen näitä tuotiin 1959 mennessä 432 kappaletta, joten jopa lähes viidennes näistä toimi Fergusonin huollossa.
Citroën 2CV:n pakettiautoversio AZU, eli ranskaksi ”Fourgonnette”, oli esitelty henkilömallin seuraksi vuonna 1951. Kantavuudeltaan se oli 250 kg ohjaajan lisäksi. Näitä tuotiin Suomeen 1950-luvulla 173 kpl ja ne löysivät käyttäjäkuntansa kevyemmistä kuljetuksista, kuten leipomot, pesulat ja radioliikkeet. Traktoreiden huollossa etuna oli, että huoltomies varaosineen pääsi paikalle kehnommankin tien taakse.

YLE Areenassa on katsottavissa lyhytelokuva nimeltään: Vaivatta viisas viljelee. Tämä vahvasti tuotesijoittelua sisältävä lyhytelokuva käsitteli 50-luvun hevosvetoisen maatalouden siirtymistä vähitellen traktorien aikakauteen. Koneellistumisen ensiaskeleita ottava maaseutu oli uusia koneita kaupitteleville mainosmiehille merkittävä markkinointialue. Tuotanto Fennada Junior (1958). Lyhytelokuvassa esiintyy myös mainitut huoltoautot, joista ohessa muutama ruutukaappaus. Massey-Harris Co ja Harry Ferguson Ltd. olivat yhdistyneet vuonna 1953 muodostaen Massey-Harris-Ferguson Ltd:n. Vuonna 1958 nimi typistettiin Massey Fergusoniksi, joka elokuvan autojenkin kyljissä jo lukee.




Huoltoautojen varusteet:
- Runsas varaosa- ja tarvikevalikoima
- Tarpeelliset vaihto-osat
- Valikoima valmistajan suosittelemia voiteluöljylaatuja
- Hyvät käsi- ja erikoistyökalut
- Riittävästi yleisimpiä maataloustyökoneiden osia
Nämä huoltoautot liikkuvat ympäri Suomen ja saapuivat 2–3 kertaa vuodessa huoltamaan jokaisen Suomeen myydyn traktorin. Omistajan ei siis tarvinnut tilata huoltoa, vaan se ilmestyi oman aikataulunsa mukaan paikalle suorittamaan tarvittavat huoltotoimenpiteet. Huoltoautotoiminnasta saatiin hyviä kokemuksia, eikä yllättäviä koneiden rikkoutumisia tapahtunut läheskään niin useasti kuin oli totuttu. Jo tuolloin ymmärrettiin ennakoivan huollon tärkeys.
Vuonna 1961 Massey Ferguson-traktorien maahantuonti siirtyi Hankkijalle ja huoltoautot jatkoivat asiakkaiden palvelua uuden isännän alaisuudessa. Artikkelin pääkuvassa Citroën HY on käytössä huoltoautona Massey Ferguson 35 -traktorin korjauksessa. Kuvaaja on Mauno Mannelin ja vuosi 1961.

Kuva: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto
Teksti: Antti Pitkänen
Kuvat: Mauno Mannelin, ELKA, YLE ja Antti Pitkäsen arkisto
Lähteet: Automies -lehdet, Korpivaara&Halla Oy historiikki, Citroën Suomessa

13.12.2024 at 13:11
Todella mielenkiintoinen juttu! Onkohan yhtään Ferguson-autoa säilynyt?
TykkääTykkää
13.12.2024 at 15:11
Mikelin seudulla vielä tänäkin päivänä liikkuu traktorihuolto Citroen Acadianella ( paketti mallin Dyane ).
TykkääLiked by 1 henkilö