Rättisitikasta on moneksi. Tämä sympaattinen kulkuneuvo on osoittanut kestävyytensä lukuisissa erilaisissa tempauksissa. Rättisitikoilla on ajettu kaikissa maailman kolkissa aina Saharasta Afrikkaan ja Siperiaan. Rättärillä voi hypätä myös ihan oikeasta hyppyrimäestä. Tämän todisti suomalainen ”surmanajajaksi” itseään tituleeraava hurjapää Arto ”Artsi” Nyqvist hyppäämällä keltaisella Citroën Dyanella Lahden P50 -hyppyrimäestä helmikuisena lauantai-iltana 1987.
Arto Nyqvist kertoo Uusi Suomi -lehden haastattelussa tunnelmistaan vuorokautta ennen H-hetkeä. ”En usko, että tämä on niin kova temppu, että henki menee. Ei Salpausselän iltamäki olisi mitään pelkillä mäkihyppääjillä. Tarvitaan rokkia ja surmanajoa” sanoo Nyqvist Uuden Suomen toimittajalle Heikki Haapavaaralle antamassaan haastattelussa.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan Nyqvistin piti hypätä isommasta mäestä Peugeotilla. Hypylle jo annettu alustava suostumus oli kuitenkin jouduttu perumaan, koska mäki ei ehkä olisi kestänyt näin painavaa autoa.
Nyqvist ei kuitenkaan halunnut luopua hypystä kokonaan ja näin päädyttiin kompromissiin, eli hypätään pienemmästä mäestä ja kevyemmällä autolla. Uuden Suomen mukaan Nyqvist kertoo vuokranneensa hypyssä käytettävän auton Lahtelaisesta autoliikkeestä, joka Sitikan takaluukun mainostarrasta päätellen oli Sitikoihin keskittynyt paikallinen liike nimeltään Auto-Ranska. Vuorokausivuokraksi oli sovittu ’huimat’ 110 markkaa. ”Pakollisen kaskovakuutuksen lisäksi autosta peritään 30 pennin kilometrikorvausta”, kertoi Nyqvist.
Tukikaarilla vahvistetty Dyane kiskottiin vinssillä vauhdinottomäen alimman lähtölavan tasolle, josta matkaa on hyppyrin nokalle on noin viisikymmentä metriä.
Rättisitikan aerodynamiikkaa ja tekniikkaa ei varmasti ole alunperin suunniteltu vastaamaan mäkihypyn vaatimuksia. K50-metrin vauhdinottomäen pituus ei tarjoa pitkää vauhdinottomatkaa, minkä vuoksi nopeus hyppyrin nokalla ja sen myötä myös ilmalento jää ennakkoarvailujen mukaan melko lyhyeksi. ”Ei tätä temppua ole voinut laskeskella etukäteen eikä harjoitella. Se on vaan kokeiltava”, tuumi Nyqvist.
”Tuolta ylhäältä on lähdettävä liikkeelle kaasu pohjassa. Hyppyrinnokalla olisi vauhtia oltava 60-70 km/h. Enempää ei irtoa, kun FIS:n säännöt eivät hyväksy turbo-mäkihyppyautoja”, naureskeli huimpäinen Nyqvist Uusi Suomi -lehden haastattelussa.
Hypyn suorittaminen pienemmästä mäestä ei kuitenkaan himmennä Nyqvistin suorituksen hurjapäisyyttä. Jotka sitä epäilevät, voivat itse kiivetä Lahden mäen hyppytorniin ja miettiä, miltä tuntuisi lähteä sieltä tulemaan kohti hypprinnokkaa Rättisitikan kyydissä!

Hypyssä käytetty Rättisitikka oli Nyqvistin mukaan läpimätä, mutta hyvinhän tuo kirkkaan keltainen ’Tiina’ näytti alastulon rasitukset kestävän, koska mitään isompaa nitkahdusta ei auton korissa ainakaan videolla ole nähtävissä.

Voit katsoa hypystä videon alla olevasta linkistä.
YLE:n Elävästä arkistosta löytyy tarinaa Arto Nyqvististä mm. YLE:n Arto Nyberg -ohjelma joulukuulta 2012, jossa Arto Nyqvistin on Arto Nybergin haastattelussa.
Vesa
Lähteet:
UUSI SUOMI 27.2.1987, toimittajien Heikki Haapavaara, Tapio Rantakari artikkeli
Kirjoittajan VHS -nauhoite MTV:n Kymmenen Uutisten loppukevennyksestä
YLE:n elävä arkisto
Wikipedia
Vastaa