Citroën BX:n teräviä linjoja suunnitellessaan Marcello Gandini päätti keventää perinteisen viistoperän ilmettä korvaamalla C-pilarin peitelevyt tummennetuilla, valoa läpäisevillä muoviruuduilla. Näin syntyivät oopperaikkunat, jotka loivat vaikutelman leijuvasta katosta, vuosikymmeniä ennen kuin käsitteestä tuli automuotoilun trendi. Suomessa törmättiin kuitenkin yllättävään ongelmaan viranomaisten kanssa.

Syksyn 1982 esittelystä lähtien näistä savunharmaista oopperaikkunoista tuli BX:n varustelluimpien versioiden, kuten TRS:n, tunnistettavin ulkoinen piirre. Takamatkustajille oopperaikkunat (vitres de custode) toivat pehmeää, hämärää valoa avaamatta ohikulkijoille suoraa näkymää matkustamoon.

Katsoa saa, mutta muovin läpi ei

Polykarbonaatti mahdollisti lujan ja kevyen rakenteen sekä tarkan muotoilun, mutta Suomessa sen käyttö törmäsi ajoneuvomääräyksiin. Moottoriajoneuvoasetuksen täytäntöönpanopäätöksen 17 § edellytti ikkunoilta turvalasistandardien täyttämistä, eikä muovi vastannut vaatimuksia. Siksi BX tarvitsisi liikenneministeriön poikkeusluvan ennen tyyppikatsastusta.

Korpivaara Oy aloitti selvitystyön autonvalmistajan kanssa jo heinäkuussa 1982 telexin välityksellä. Citroënin tekninen keskus Vélizyssä toimittikin 3.11.1982 virallisen selvityksen: ikkuna oli 3 mm paksua Lexan LS 2 -polykarbonaattia. Liitteinä olivat Saksassa saatu TÜV-hyväksyntä sekä valokuvat ikkunan sijoittelusta korissa.

Pykäläbyrokratiaa

Toimittujen selvitysten ansiosta Liikenneministeriön tieliikenneosasto myönsi Auto-Bon Oy:lle poikkeusluvan 11.1.1983 ajoneuvoasetuksen 65 §:n 1 momentin nojalla. Päätös mahdollisti Citroën BX 16 TRS- ja BX 14 TRE -henkilöautojen hyväksymisen Suomen tyyppikatsastuksessa.

Tiivistettynä koko soppa oli absurdia pykäläbyrokratiaa: osittainen läpinäkyvyys teki muoviosasta lain silmissä ikkunan, kun taas perusmallien vastaava maalattu muovipaneeli meni tyyppikatsastuksessa läpi korinosana!

Visuaalista identiteettiä ja ajan patinaa

Oopperaikkunat eivät olleet pelkkä muotoilukikka, vaan osa BX:n visuaalista identiteettiä. Ne loivat yksityiskohdan, joka teki arjestakin hieman tyylikkäämpää.

Polykarbonaattikaan ei kuitenkaan kestä ikuisesti. Vuosikymmenten UV-säteily, pakkanen ja pesukemikaalit samensivat ruutuja, synnyttivät mikrohalkeamia tai koversivat niiden reunoja.

Valmistelemme parhaillaan perusteellista artikkelisarjaa Citroën BX:n historiasta, kehityksestä ja vaiheista. Siinä tutustumme myös muihin synteettisiin materiaaleihin, joiden edelläkävijä BX oli. Kannattaa siis pysyä kanavalla!

Mon ami