Citroënin erikoismalleja ei koskaan ole tuotu Suomeen suuria määriä, mutta onneksi muutamia yksilöitä on tänne Pohjolan perukoillekin päätynyt. Eräs tällainen harvinaisuus on Citroën GS Basalte, jota valmistettiin vain kahdentuhannen auton rajoitettu sarja vuonna 1978.

Citroën GS Basalte lanseerattiin toukokuun viidentenä päivänä vuonna 1978 vauhdittamaan jo kahdeksan vuotta markkinoilla olleen GS-malliston myyntiä. Korimalliltaan neliovinen GS alkoi jäädä alakynteen kilpailijoiden tuodessa myyntiin viisiovisia mallejaan. Basalte oli ensimmäinen GS:sta tehty erikoismalli ja sen saama suosio yllätti myös tehtaan. Koko kahdentuhannen auton valmistuserä myytiin loppuun vain kahdessa viikossa, huolimatta auton perusmallia merkittävästi kalliimmasta hinnasta. Basalte maksoi Ranskassa 29.700 frangia, mikä yli kolmetuhatta frangia enemmän kuin tavallinen GS Club (26.440 FR). Ranskan jälleenmyyjille toimitettiin suurin 1.800 auton erä ja loput autot myytiin mm. Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Hollannissa.

Basalte  pohjautui teknisesti GS:n Club -malliin, joka sijoittui mallisarjassa perusmalli Specialin ja malliston huipulla olevan Pallaksen väliin. Moottorina oli GS Clubin tapaan 1,22 -litrainen ilmajäähdytteinen nelosbokseri, joka tuotti 65 hevosvoimaa. Basalten 4-vaihteinen vaihteisto periytyi niin ikään GS Club-mallista. Mallin erikoisuudet keskittyivätkin tekniikan sijaan auton varustukseen ja väritykseen. Kaikki Basaltet olivat perusväriltään mustia. Auton kyljen alaosaa koristi pirteän punainen vaakaraidoitus, jossa raitojen korkeus pieneni asteittain. Konepeiton etureunassa, vasemman ajovalon yläpuolella ja takaluukun listassa oli punaiset Basalte-tekstit.

Näyttävän värityksen lisäksi Basalten kiinnostavuutta lisäsi auton runsas varustelu, joka vastasi, ja jopa osin ylittikin, malliston huipulla olevan Pallaksen varustelun. Basalten vakiovarustukseen sisältyivät mm.  kattoluukku, sumuvalot, tummennetut ikkunat, radiokasettisoitin ja kattoantenni, ajovalojen pyyhkimet ja pesusuuttimet. Penkki- ja ovierhoilumateriaalina käytettiin auton ulkoväritykseen sointuvaa punamustaa kangasverhoilua. Etuistuimien selkänojat oli verhoiltu mustalla keinonahalla. Mustat kangasmatot täydensivät tyylikkään kokonaisuuden. Vanteenpeittävät pölykapselit olivat rosteria ja peräisin Pallas-mallista.

Maahanmuuttaja Basalte

Yksi GS Basalte yksilö kulkeutui Suomeen 80-luvulla muuttoautona. Suomen Norjan suurlähetystössä 70-luvun lopulla työskennellyt lähetystövirkailija oli nimittäin ostanut Basalten uutena vaimolleen käyttöautoksi. Heidän mukanaan tämä GS harvinaisuus kulkeutui sittemmin myös Suomeen. Auton vaiheista ei ole yksityiskohtaisia tietoja ennen kuin vasta 1989, jolloin jo hiukan huonolla hoidolla ollut Basalte oli päätynyt Itä-Suomalaisen autoliikkeen vaihtoautorivistöön. Sieltä sen löysi siihen aikaan Nurmeksen suunnalla vaikuttanut Citroën-harrastaja. Pienen väännön jälkeen autoliikkeen kanssa päästiin hinnasta yksimielisyyteen ja kaupan ehtoihin kuului myös, että viallinen vetoakseli vaihdetaan uuteen. Lisäksi työn alle otettiin takaosan ruostevarioiden korjaaminen.

GS Basalte_up2
Basalten kylkiraidat olivat ”harmaantuneet” edellisen omistajan käsittelyssä.

Basalten alunperin punaiset kylkiraidat oli vuosien varrella maalattu harmaiksi. Samoin konepellin Basalte -teksti oli auton maalauksen yhteydessä jätetty pois. Uuden omistajan toimesta kylkiraitojen punainen väritys ja takaluukun Basalte -teksti tekivät paluun. Kun auto sai vielä muutaman uuden hydrauliikkaputken ja muovisten tarvikepölykapseleiden tilalle malliin kuuluvat koko vanteen peittävät rosteriset Pallas-malliset pölykapselit, oli Basalte taas askeleen lähempänä alkuperäistä ulkoasuaan.

Vuoden 1999 tienoilla Basalten omistaja päätti lähteä jatkamaan opintojaan ja sen myötä muuttunut elämäntilanne ei enää mahdollistanut Basalten kaltaisen harrasteauton pitämistä. Niinpä omistaja päätti luopua autosta ja Basalte päätyi toiselle Citroën-harrastajalle. Uuden omistajansa useiden Citroën-projektien vuoksi Basalte sai kuitenkin jäädä odottamaan sitä kuuluisaa ’parempaa aikaa’. Vuodet kuluivat ja Basalte odotteli kärsivällisesti vuoroaan. Sitten kohtalo puuttui peliin ja auton omistaja menehtyi äkilliseen sairauteen. Tämä omalla tavallaan sinetöi myös Basalten kohtalon. Taivasalla vietetyt vuodet olivat tehneet tehtävänsä GS:n alunperinkin ohuille pelleille, etenkin kun siihen yhdistyi alunperin varsin heikkotasoinen ruosteenestokäsittely. 2010-luvulle tultaessa Basalten kori oli päässyt jo niin huonoon kuntoon, ettei auton pelastaminen ollut enää järkevillä ponnisteluilla ja kustannuksilla mahdollista.

Taivasalla vietetyt vuodet olivat tehneet tehtävänsä Basalten pelleille. Koko vanteen peittävät rosteriset Pallas-kapselit ja rosteriset ikkunankehykset ovat sen sijaan pitäneet pintansa.
img_1196
Kattoluukku oli 70-luvulla lähes ylellisyysvaruste. Basalten tapauksessa luukun avaaminen tapahtui käsivoimin ilman sähkön avustusta. Tuuliohjain on ilmestynyt jossain vaiheessa, koska vanhemmissa valokuvissa sitä ei vielä ole.

 

img_1197
Basalten korin ruostuminen oli päässyt jo siihen vaiheeseen, että auton pelastaminen ei ollut enää mahdollista järjellisellä työmäärällä.

Eräs Citroën-harrastaja poikkesi kesällä 2011 katsomassa Basaltea ja otti onneksi autosta muutamia valokuvia. Auto oli tässä vaiheessa jo varsin lohduttomassa kunnossa. Muutaman vuoden Basalte odotti vielä ihmettä tapahtuvaksi, että joku kiinnostuisi siitä, ja pelastaisi sen vielä jälkipolville. Ihmettä ei kuitenkaan tapahtunut. Toukokuussa 1978 Ranskassa Rennesissä syntyneen Basalten matka oli kulkenut Oslon kautta Suomeen ja matka päättyi Itä-Suomalaisen maatilan pihamaalle. Basalten maalliset jäännökset toimitettiin vuonna 2014 asianmukaisella tavalla käsiteltäväksi Kuusakosken käsittelylaitoksella. Näin tämän maailmallakin todelliseksi harvinaisuudeksi jääneen GS-mallin maallinen vaellus oli tullut tiensä päähän.

Vesa

Kuvamateriaali: Citroën GS Basalten ranskankielinen esite

Kiitokset jutun taustatiedoista ja valokuvista ja auton entiselle omistajalle ja Citroën harrastajalle, joka kuvasi auton kesällä 2011.