Citroën DS malliston huipulle esiteltiin vuonna 1973 DS23, jonka moottorina oli uusi 2347 cc nelisylinterinen voimanlähde. Tästä samasta moottorista oli tarjolla kaksi versiota, joista toinen oli kaasutinversio ja toinen oli varustettu sähköisellä polttoaineen ruiskutuksella. 

Vuonna 1974 Suomeen tuotiin enää kaksi Citroënin “isoa kissaa” virallisen maahantuonnin kautta. D-malleja toki rekisteröitiin samana vuonna enemmän, mutta muut autot olivat saapuneet maahan jo edellisenä vuonna. Toinen näistä vuonna 1974 tulleista autoista oli harvinainen DS23 Pallas, joka poiketen muista saman kokoisella moottorilla Suomeen tuoduista oli varustettu kaasutinmoottorilla. Väriltään auto oli upea Bleu Delta.

Tämä DS23 Pallas oli tilattu Huhtamäki Yhtymä Oy:lle ja se luovutettiin yritykselle 19.6.1974. Tämän jälkeen auton vaiheista tiedetään sen verran, että ilmeisesti jo 1970 ja -80 lukujen vaihteessa auto oli kärsinyt moottorivaurion ja se oli poistettu rekisteristä. Moottorin numero kuitenkin todistaa, ettei moottoria ole autoon vaihdettu.

Auton tilaukseen liittyvää dokumentaatiota vuodelta 1974. Tämä dokumentti todistaa myös sen, että autossa oli alunperin hydraulinen vaihteensiirto.

1970-luvun aikana Huhtamäki-yhtymä Oy oli suuri monialayritys, joka toimi melkein 20:llä erillisellä liiketoiminta-alueella vaatteista putkiin. Tämä oli suunnan etsimisen aikaa – monia yritysostoja tehtiin, mutta mikään ostetuista yhtiöistä ei jäänyt pysyvästi osaksi yhtiötä, jonka nimi lyhennettiin vuonna 1975 Huhtamäki Oy:ksi.

Citroën DS23 Pallas nykyisessä kunnossa

DS puretaan osiin ja kunnostetaan

Seuraavat varmat tiedot auton historiasta ovat vuodelta 1990, jolloin Teuvo Vallius osti auton. Hän omisti auton kaikkiaan 21 vuotta, jona aikana hän purki auton täysin ja keräsi vain parhaat osat mitä löysi tähän autoon. Jostain syystä Teuvo muutti tässä yhteydessä auton vaihteensiirron mekaaniseksi, purkaen autosta kaikki hydrauliseen vaihteensiirtoon liittyvät osat.

Vain uusi tai uudenveroinen osa kelpasi autoon sillä siitä oli tarkoitus tulla Teuvon koko elämän kestäneen isokissa-harrastuksen loppuhuipennus – Rouva Vallius

Teuvo valitettavasti kuoli ennen kuin auto valmistui ja hänen poikansa kiinnitteli joitakin verhouksen osia paikoilleen ja laittoin auton myyntiin. Rekisteriotteessa viimeisin katsastus oli edelleen merkitty vuodelle 1989.

Auton sisutus ei ole alkuperäinen Pallas -kangasverhoilu.

Teuvon jälkeen auto päätyi Kauhajoelle Juha Saloselle. Hän viimeisteli auton ja museokatsasti sen. Tässä yhteydessä auton mittari jouduttiin uusimaan pitkän seisonnan takia kuolleentuneen jousen takia. Mittariin säädettiin kuitenkin samat lukemat mitä alkuperäisessä mittarissa tuolloin oli ollut.

DS:n nykyisen omistajan tarina

Peki Janssonin sitikka haaveilu alkoi kotoa kun BX tuli taloon lukuisten Mersujen Saabien jälkeen.

Tarina BX:n hankinnan takana on Pekin isän matka Tenolle lohta narraamaan tuttavien DS:n kyydissä. Tarinan mukaan isä hämmästyi, kuin matka ajettiin miltei pysähtymättä Kokkolasta Lappiin asti. Hän oli tottunut pysähtymään Mersulla Oulussa, Kemissä, Torniossa ja vielä jossain ennen Äkäslompoloon saapumista. Seuraava auto olikin sitten BX, jonka jälkeen merkkiä ei enää vaihdettu.

Vähitellen minullekin selvisi mistä oli kyse, ja perimänä minulle tuli meidän toinen BX, jota ei raaskittu jättää autokauppiaalle vaihtona. DS jäi minulle takaraivoon nuoruudesta asti, jolloin näin keltaisen Safarin valkoisella katolla, joskus 80 luvun keskivaiheilla – Peki Jansson

Takaluukun merkinnästä näkee, että auto on mallisarjan suurimmalla moottorilla, mutta ilman polttoaineen ruiskutusjärjestelmää.

Vuosien jälkeen haave DS:stä kasvoi niin suureksi, että Peki alkoi seuraamaan tarjontaa netissä. Kesäkuussa 2013 Kauhajoelta löytyikin myrkynvihreä ID ja hän soitti myyjälle, joka totesi että: ”tossa pihallahan semmonen on ja toinenkin vielä jos vaihtoehtoja haluaa…”. Se toinen olikin sitten tämä DS23 Pallas, jonka Peki ajoi kotiin vielä samana päivänä. 

Antti

Lähde: Peki Jansson ja Timo Julkunen
Kuvat: Peki Jansson