Mon Ami Citroën

Taannoisella lomamatkalla Nizzaan tuli poikettua paikalliselle antiikkitorille. Siellä käsiini osui vanha ranskalainen sanomalehti Le Petit Journal, jossa oli etusivulla huomioni herättänyt värillinen piirroskuva. Kyseisen kuva esitti selvästikin Citroënin telakuorma-autoa Kégressea. Lehti oli yllättävän hyväkuntoinen ja hintakin kohtuullinen. Myyjä nimittäin pyysi lehdestä kymmentä euroa, jonka maksoin hänelle mukisematta, vaikka en vielä tiennyt olisiko lehdessä kuvan lisäksi jotakin muutakin mielenkiintoista.

Ostokseni tarkempi tutkailu paljasti, että kyseessä oli kesäkuun 12. päivä vuonna 1927 julkaistu lehti. Sisäsivulta löytyi hyvin lyhyt yhden palstan juttu aiheesta, josta heikolla ranskankielen osaamisellani sain kuitenkin tulkattua, että Saharassa Citroënin puolitela kuorma-autoilla matkanneen tutkimusryhmän kimppuun olivat rosvot hyökänneet ja kahakassa ei oltu vältytty ihmishenkien menetykseltä.

Olin jo lähes unohtanut tuon ostamani lehden, kun se arkistoni hyllyjä siivotessa tuli jälleen vastaan. Juttu alkoi taas kiinnostaa, joten lähetin siitä valokuvan ranskankielentaistoiselle tyttärelleni. Eipä aikaakaan, kun s-postiini kilahti käännös tuosta lähes sata vuotta (tarkalleen 94) vuotta sitten julkaistusta uutisesta. Tässä tuo tarina myös teille blogimme seuraajille

Operaatio Estienne

Herra René Estiennen johtama operaatio on joutunut Saharassa järkyttävän hyökkäyksen kohteeksi. Tiedämme, että tämä operaatio matkaa vielä kartoittamattomilla alueilla ja kulkee vaikeiden maastojen läpi camionnette-autojen ansiosta, jotka on tehty erityisesti tähän tarkoitukseen.

Meknèsistä juuri saamiemme tietojen mukaan pieni autokaravaani oli menossa Bou-Denibistä lyijykaivoksille Beni-Tadjitiin. Kuljettajan lisäksi operaation johtajan camionnetten kyydissä oli neljä algerialaista asemiestä. Neljä muuta camionnettea oli mennyt edeltä ilman välikohtauksia, ja kolme camionnettea seurasi heitä lyhyen matkan päässä. Pian marokkolaisten / tafilaltilaisten kapinallisten joukko, jossa oli toistakymmentä miestä, ilmestyi yhtäkkiä. Lähestyessään René Estiennen camionnettea miehet ampuivat kivääreillään ja laukkasivat ratsuillaan tiehensä. Jälkijoukkojen autot saapuivat paikalle täyttä vauhtia ja löysivät kuusi matkustaja, joihin tulitus oli osunut.

Ruumiit mukanaan autokolonna teki täyskäännöksen Bou-Denibiin päin ja seillä he tekivät hälytyksen. Yksi legioonan komppania lähti heti etelän suuntaan yrityksenään tavoittaa roistot ja rangaista heitä.

Tutkiskelin asiaa vielä hieman, josko kyseisestä tapahtumasta löytyisi muuta tietoa interntin ihmeellisestä maailmasta. Toden totta englanninkielisestä Wikipediasta löytyikin asiasta lisätietoa. Lehtiuutisen julmassa välikohtauksessa menehtynyt Rene Estienne oli ranskalaisen tutkimusmatkailijan ja liikemiehen Georges Estiennen veli. Veljekset olivat kiinnostuneet tutkimusmatkailusta ja yksi heidän unelmistaan oli löytää ja kaupallistaa maailman pisin autoreitti, joka yhdistäisi Välimeren alueen Nigeriin, Tšadiin ja Kongoon. 

Compagnie Générale Transsaharienne (CGT) yhtiö oli perustettu 23. toukokuuta 1923.  Yritys pyrki 20-luvun alussa määrätietoisesti rakentamaan autokuljetuslinjojen verkostoa Saharan yli. Perustajina olivat olleet Gaston Gradis , Nieuport-Astra- lentokoneen rakennusyhtiön puheenjohtaja ja Henri Deutsch de la Meurthen. Estiennen veljesten isä, eläkkeellä oleva kenraali Jean Baptiste Eugène Estienne, toimi yhtiön presidenttinä. Hän oli ollut suunnitelemassa ja rakentamassa panssarivaunuja 1. maailmansodan sodan aikana.

Yritys aloitti kahdella tutkimusmatkalla vuoden 1923 lopussa ja vuoden 1924 alussa. Ensimmäistä retkikuntaa johti luutnantti Georges Estienne veljensä Renén ja luutnantti Hubelin kanssa. Retkikuntaan kuului myös neljä legioonalaista sotilasta ja neljä Citroën-mekaanikkoa. Reitti kulki Béni Ounif ’sta Adrar’in kautta Tessalit’iin päättyen Colombista-Béchar’iin. Retkikunnalla oli käytössään neljä Citroën Kégresse telakuorma-autoa. Yksi kuorma-autoista veti perässään valtavalla pressulla peitettyä Nieuport-Delage-lentokonetta, jossa oli taitettavat siivet. Retkikunta lähti Adrarista 17. marraskuuta 1923 ja saavutti Tessalitin 30. marraskuuta ja palasi takaisin Adrariin 13. joulukuuta. Retkikunta oli onnistunut kartoittamaan lyhyemmän ja helppokulkuisemman reitin kuin aiemmin tunnetut.

Toinen tutkimusmatka lähti Colombo-Bécharista keskiyöllä 25. tammikuuta 1924 Gaston Gradisin johdolla kolmella suurella kuusipyörällä Renault- autolla, joissa oli kaksinkertaiset renkaat. Gradisin mukana olivat jälleen molemmat Estiennen veljekset, Renaultin insinööri M.Schob ja kolme mekaanikkoa. Citroën-retkikunta oli puolestaan lähtenyt jo päivää aikaisemmin, ja lehdistö uutisoi asiasta ikään kuin kyseessä olisi ollut urheilukilpailu. Saavuttuaan Adrariin retkikunta lähti etelään kahdella ajoneuvolla marraskuun tiedusteluretken jälkiä seuraten, jotka olivat edelleen näkyvissä. Kuuden pyörän autot osoittautuivat käytännössä nopeammiksi kuin Citroënin telakuorma-autot. Tämä retkikunta saavutti Gaon, Niger-joen varrella ja palasi Béchariin 1. maaliskuuta 1924.

Myöhemmin yhtiö alkoi tarjota myös lentoliikennettä monien Ranskan siirtomaiden välillä Afrikassa. Yhtiö oli mukana myös kartoittamassa sopivaa reittiä Välimeren ja Nigerin yhdistävälle rautatielle. Matkailijoiden määrä Afrikassa romahti Algerian sodan (1954–62) myötä, ja lopulta itsenäisen Algerian hallitus otti Estiennen yritykset haltuunsa. Georges Estienne kuoli vuonna 1969.

Vesa

Lähteet: Le Petit Jounal 12.6.1927, käännös Sofia Kasari, Wikipedia, http://www.chezpeps.free.fr