Mon Ami Citroën

80-luvun jälkipuoliskolla elettiin Suomessa nousukautta. Tämä näkyi myös autokaupassa. Citroënin myynti oli päässyt hyvään vauhtiin Visan ja BX:n ansiosta. Autojen varusteet olivat nousseet merkkien välisessä kilpailussa keskeisiksi kilpailuvalteiksi. Tähän tarpeeseen syntyi BX14RE:n pohjalle Suomessa varusteltu BX Company Car

Suomen korkeasta autoverosta johtuen maahantuojat valitsivat tuontiohjelmiinsa tyypillisesti varusteiltaan hyvin riisuttuja malliversioita, jotta hintataso saatiin pidettyä mahdollisimman alhaisena. Samalla moottorilla mutta paremmin varustellut mallit kun olivat yleensä useita tuhansia euroja kalliimpia. Citroën oli BX-mallistossaan onnistunut tuomaan runsaan varustelun 16 TRS-malliinsa varsin kohtuullisella hinnalla. Maaliskuu -86 hinnaston mukaan BX16TRS maksoi 95.690 markkaa ja sisälsi Suomen tuontiohjelmassa vakiona sellaisia ”ylellisyysvarusteita”, kuten ohjaustehostin, sähköiset ikkunannostimet, keskuslukitus, jotka useissa muissa merkeissä piti hankkia lisävarusteena lisähintaan. BX-malliston halvemmassa päässä, eli perusmallissa BX14 ja BX14RE varustelu olikin sitten jo huomattavasti niukempaa.

Vuoden 1986 keväällä Citroënin maahantuonnissa vramasti mietittiin kuumeisesti keinoja kaapata entistä suurempi markkinaosuus hyvin myyvälle BX-mallille. Yritysmyynnissä hintakilpailu oli kovaa ja hinnan ja varustelun suhde oli usein suurennuslasin alla, kun ostopäätöksiä tehtiin. BX-mallistossa yrityksille kävi parhaiten kaupaksi 16 TRS-malli. Sen sijaan BX14-sarjan myyntiin kaivattiin piritysruisketta. Toisaalta motiivina Company Car-mallistolle saattoi hyvinkin olla myös se tosiasia, että malli-ikänsä puoliväliin ehtineelle BX:lle oli seuraavan vuoden mallistoon tulossa aika merkittäviä uudistuksia ja maahantuojan piti päästä eroon vanhan mallin autojen varastoistaan ennen uusien mallien myynnin käynnistymistä.

Kesällä 1986 Citroën jälleenmyyjät lanseerasivat BX Company Car -mallin, joka pohjautui teknisesti BX14RE-malliin. Auton varustelua on maahantuojan toimesta paranneltu asentamalla Suomessa jälkikäteen keskuslukitus, sähkötoimiset etuikkunat ja Clarion -merkkiset autostereot. Ulkonäköön ja ajettavuuteen oli haettu kohennusta varustamalla autot näyttävillä OZ Rally-kevytmetallivanteilla ja matalaprofiilisilla 165/70 -sarjan Michelin MXL-renkailla. Kyseiset lisävarusteet olisi toki voitu 14RE-malliin tilata myös tehdastoimituksena, mutta tällöin lisävarusteista olisi jouduttu maksamaan myös autovero, joten autojen varustelun parantelu Suomessa oli taloudellisesti järkevää.

Tehdastilauksena pelkkä keskuslukitus olisi nostanut auton hintaa jo 3200 markalla, joten noilla lisävarusteilla BX14RE:n hinta oli käytönnössä noussut jo samalle tasolle BX 16TRS:n kanssa. Silti 14RE:n varustelusta olisi jäänyt puuttumaan lukuisia varusteita puhumattakaan TRS-mallin tehokkaammasta 1,6-litran moottorista ja kaupounkiajossa tuiki tarpeellisesta ohjaustehostimesta. Muita 16 TRS:n varusteita olivat mm. parempi verhoilumateriaali, etuistuimien korkeussäätö, kierroslukumittari, takalasin pyyhin ja moottoriöljymäärän mittari.

Jälkiasennettavan keskuslukituslaitteiston hankintahinta oli vain murto-osa vastaavan tehdasvarusteen hinnasta, eli noin 400 markan luokkaa. Toki siihen päälle on tullut vielä asennuskustannukset. Asentaminen on varmasti ollut verrattain hidas operaatio, joka mahdollisesti on teetetty alihankintana. Tekniikan Maailma -lehden jälkiasennettavan keskuslukituksen asentamisesta kertovassa artikkelissa vuodelta 1987 (TM 7/1987) kerrottiin asennukseen kuluneen aikaa noin 5,5 tuntia. BX Company Car’ien tapauksessa asennusaika on varmasti tästä jonkin verran vielä lyhentynyt, kun asennukset on tehty sarjatyönä, mutta jollekinhan tuosta asennustyöstä on luonnollisesti täytynyt maksaa. Silti kustannussäästö verrattuna jo tehtaalla varusteltuun malliin, on varmasti ollut merkittävä.

Tiedossa ei ole miten suuri määrä näitä Suomessa varusteltuja BX Company Car’-malleja rakennettiin, mutta epäilemättä määrä on ollut enintään joitakin kymmeniä. Ilmeisesti kaikki olivat vuoden -86 malleja. Kaikkiaan BX-malleja rekisteröitiin vuoden 1986 aikana 1394 kappaletta. Kasvua edelliseen vuoteen oli yli 30%, mutta BX mallisto laajeni tuossa vaiheessa muutenkin vauhdilla, kun vuoden -85 aikana myyntiin tulivat myös BX Break-, Sport-, 19GT-mallit, joten Company Car’-mallien osuutta myynnin kasvuun on mahdotonta arvioida.

Olisi mielenkiintoista tietää mahtaako näitä Suomessa ”rakenneltuja” BX Company Car-malleja olla enää yhtään jäljellä? Ilmeisesti Company Car’eja rekisteröitiin ainoastaan vuoden 1986 aikana. Noiden OZ-alumiinivanteiden lisäksi mitään muita ulkoisia tunnusmerkkejä ei autoissa tietääkseni ollut, joten niiden tunnistaminenkin näin vuosikymmeniä jälkikäteen on hankalaa. Mutta jos teillä blogimme seuraajilla on tiedossa BX14RE-malleja vuodelta -86, joissa on keskuslukitus ja sähköikkunat edessä, niin on suuri mahdollisuus, että kyseessä olisi BX Company Car. Olisi mielenkiintoista kuulla, jos tällaisia autoja vielä jostakin löytyy. Rekisteritilaston mukaan vuonna 2019 syyskuussa oli BX 14RE-malleja rekisterissä enää 19 yksilöä. Tämän lisäksi lienee vielä jonkinlainen joukko rekisteristä jo poistuneita, mutta vielä ”hengissä” olevia 14RE-malleja. On siis ainakin teoriassa mahdollista, että näiden joukossa olisi vielä myös BX Company Car-yksilöitä. Viimeisimpiä Company Car-malleja lienee myyty Citroëntalo Rekarasta ja Auto-Jaloselta, jotka mainostivat tätä erikoismallia ilmoituksissaan vielä syys- ja lokakuussa1986.

Vesa

Lähteet: Citroën Communications, Helsingin Sanomat, kirjoittajan omat arkistot

Kuvat: Vesa Kasari, Citroën Communications,