Vuonna 1925 Ranskassa järjestettiin näyttely teemalla ”l’Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes”. Näyttely tarjosi Andre Citroenille erinomaisen tilaisuuden mainostaa Eiffel –torniin asennetuilla valtavilla valomainoksilla omaa nimeään kantavaa autotehdastaan.
André Citroën kasvoi Pariisissa Seinen rannalla, jonne vuonna 1887 hänen ollessa yhdeksänvuotias ryhdyttiin rakentamaan jotakin ennen näkemätöntä rakennelmaa. Tuo rakennustyömaa, josta hiljalleen alkoi muodostua Eiffelin torni, kiinnosti suunnattomasti nuorta André Citroënia ja hän viettikin pitkiä aikoja seuraten kaukoputkellaan tornin rakentumista. Nuoresta iästään huolimatta insinööritieteistä kiinnostunut André otti tarkkaan selvää tornin pienimmistäkin yksityiskohdista, sillä edustihan torni sen ajan kehittyneintä teknologiaa ja suorastaan uhkui kaiken mahdollistavaa asennetta. Tuskinpa Andre kuitenkaan tuolloin vielä uskoi, että 40-vuotta myöhemmin tuo samainen torni kantaisi hänen nimeään valtavissa valomainoksissaan.
Idea valomainoksesta
Ajatuksen tornin valaisemisesta oli ensimmäisenä nostanut esiin florencelainen ”sähkövelho” Ferdinand Jacopozzi. Jacopozzilla oli alun perin haaveena toteuttaa näyttelyn yhteydessä torniin värikkäät jouluvalot, mutta hanke kaatui rahapulaan. Niinpä hän päätti kokeilla onneaan Andre Citroënin kanssa, jonka ovi oli aina auki tavanomaisuudesta poikkeaville ideoille.
Andre oivalsi heti, kuinka valtava mainosarvo Citroën-tekstillä Eiffel-tornissa olisi.
Suunnittelu aloitettiin välittömästi. Tornin 2.tasolle perustettiin verstas, jossa rakennettiin lamppujen ja sähköjohtojen puiset tukirakenteet. Suunnittelu ja toteutus kestivät vain 40 päivää.
Eräissä lähteissä kerrotaan, että ihan alkuun Citroën olisi tyrmännyt Jacopozzin ajatuksen ilmeisesti valtavan sähkölaskun pelossa. Hänen kerrottiin kuitenkin muuttaneen mieltään kun oli kuullut, että Henry Ford oli myös kiinnostunut asiasta. Hurjimman tarinan mukaan Henry Ford olisi jopa tarjoutunut ostamaan koko Eiffelin tornin ja laivaamaan sen Yhdysvaltoihin. No niin tai näin, André Citroën lopulta ehti ensin. Toisaalta tuskinpa Ranska ja Pariisi olisivat vakavissaan tornin myyntiä Henry Fordille edes harkinneet.
Valot syttyvät
Vuonna 1925 kesäkuun 4. päivän iltana kerääntyivät pariisilaiset tornin juurelle ja Seinen rannoille odottamaan valojen syttymistä. Kello kymmeneltä illalla syttyivät nuo 250.000:sta sähkölampusta rakennetut ”Citroën” -valomainokset Eiffel-torniin valaisemaan Pariisia. Valomainokset olivat käytössä lähes vuosikymmenen aina vuoteen 1934 saakka. Kunkin kirjaimen korkeus oli huikeat 30 metriä. Valomainokseen oli käytetty 600 kilometriä sähkökaapelia, jotka painoivat 25 tonnia. Sähköä valomainos kulutti 1200 kW. Käytetyt sähkölamput olivat Philipsin valmistamia.
Alkuun mainoksessa luki pelkästään ”Citroën”, mutta myöhemmin tornin alaosaan lisättiin niin ikään valaistut Citroënin logot. Muutamaa vuotta myöhemmin valomainos sai seurakseen maailman suurimman kellon. Halkaisijaltaan 20 metrisen kellon pidempi viisari oli yhdeksän metrin mittainen. Vuonna 1934 tornin 2. ja 3. tasojen välille asennettiin jättiläismäinen lämpömittari, joka koostui noin tuhannesta punaisesta lampusta. Lamput oli kytketty nerokkaalla tavalla referenssilämpömittariin, minkä näyttämä lämpötila siirtyi reaaliajassa Eiffel-torniin asennetuille lampuille. Punaisen valopatsaan korkeus kertoi suoraan Pariisissa vallitsevan lämpötilan.
Maailman suurin valomainos
Maailman suurimmalla valomainoksella oli kuitenkin myös hintansa. Eiffel-tornin vuokrakustannukset olivat 350.000 frangia vuodessa. Lisäksi Pariisin kaupunki kantoi veroina 300.000 frangia ja näiden lisäksi tulivat vielä Jacopozzin palkka ja asennuskustannukset, jotka tekivät yhteensä noin 600.000 frangia. Summat saattavat kuulostaa isoilta, mutta todellisuudessa hanke ei ollut kuitenkaan erityisen kallis, ottaen huomioon sen tuoman julkisuuden ja mainosarvon. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Citroën-malliston kallein malli 10HP type B10 maksoi 25.000 frangia ja tehtaan koko vuosituotanto vuonna 1924 oli noin 70.000 autoa.
Kun Charles Lindberg vuonna 1927 ensimmäisenä ihmisenä lensi Atlantin yli ilman välilaskuja, helpottivat nuo Eiffel-tornin valot suuresti hänen suunnistamistaan.
André Citroënin perintö elää
Vuonna 1983 vieraili Eiffel-tornissa sadasmiljoonas kävijä. Hänelle Citroënin tehdas lahjoitti uutuusmallinsa eli upouuden Citroën BX:n, joka laskettiin alas tornin alatasanteelta puulaatikossa vaijereiden varassa.
Vuonna 1989 vietettiin tornin satavuotisjuhlia. Eiffel-tornin kunniaksi järjestetyssä juhlassa ajoi tornin ohitse yli kolmenkymmenen Citroën-mallin juhlakulkue, joukossaan kaikki merkittävät Citroën mallit aina vuoden 1919 A-typestä uusimpaan XM:ään. Lisäksi torni sai jälleen pinnalleen Citroën –mainosvalot, tällä kertaa nykyaikaisen laser-tekniikan avulla toteutettuna.
Vuoden 1993 lopulla tornissa vieraili 150 miljoonas kävijä, jolle Citroën lahjoitti ZX Furio -mallin.
Vuonna 2009 Citroën käytti jälleen Eiffel-tornia hyväksi mainonnassaan. Ranskalaistehtaan 90 -vuotisen historian ja Eiffel-tornin 120 vuotisjuhlien kunniaksi tornissa näkyi kolmen kuukauden ajan joka ilta 12 minuutin mittainen valoshow – yksi minuutti kullekin vuosikymmenelle.
Vesa
Lähteet: Citroën, Double Chevron -lehdet
Mon Ami Citroën 
1 Päivitysilmoitus