Mon Ami Citroën

Viime Marraskuussa selvisi, että Citroen juhlisi 100-vuotista historiaansa Normandian sydänmailla. Juhlapaikaksi oli valikoitunut historiallinen La Ferte-Vidamen kylä, joka liittyy läheisesti Citroënin historiaan.

Ennen toista maailmansotaa tehdas oli investoinut rakentamalla alueelle linnan ja 900 hehtaarin puiston, josta tulisi ihanteellinen paikka yhtiön tulevien mallien testauskeskukselle. La Ferté-Vidame ei ole liian kaukana Pariisista, mutta takaa kuitenkin yksityisyyden ja rauhallisuuden.

Mikäpä olisikaan oivallisempi paikka 100 vuotistapahtumalle, sillä juuri tuolla alueella on moni tehtaan historiallinen automalli suorittanut neitsytajonsa.

Alusta lähtien oli selvää, että tuohon tapahtumaan olisi päästävä mukaan. Ei muuta kuin ilmoittautumaan. Se hoitui vaivattomasti netissä. Ilmoittautumivahvistuksessa oli järjestysnumerona 1420, eli muutama muukin harrastaja oli ollut hyvin hereillä.

Seuraavaksi piti alkaa kiireen vilkkaan varailemaan majoitusta, sillä pienen ranskalaiskylän ja sen ympäristön majoituskapasiteetti on ymmärrettävästi hyvin rajallinen ja lähitienoon hotellit täyttyisivät nopeasti. Järjestäjien ennakkoarvion mukaan osallistuvia autokuntia saapuisi paikalle neljästä viiteen tuhatta.

Onnistuimme varaaman huoneen viehättävästä Mortagne-au-Perchen kylästä, noin puolen tunnin ajomatkan päästä La Ferte-Vidamesta. Samalla ryhdyttiin miettimään myös muita Bretagnen alueen mahdollisia vierailukohteita ja majoituspaikkoja.

Ehkä matkan tärkein kysymys kuului kuitenkin: ajamalla vai lentämällä? Alunperin olimme kallistumassa omaan Sitikkaan ja Travemunden lauttaan. Ajankäytön ja matkakustannusten evaluointi, tai pitäisikö nykyään käyttää muodikkaampaa termiä ’vatulointi’, päättyi siihen, että varasimme Norwegianilta lennot Hki-Pariisi-Helsinki.

Seuraavaksi piti sitten keksiä autovuokraamo, joka takaisi, että matkaan päästäisiin Citroënilla. Seurasi kuumeista netin selailua. Kaikissa autovuokraamoissa luvattiin nykykäytännön mukaan taata vain tietyn luokan mukainen auto, mutta yksikään vuokraamo ei sitoutunut takaamaan tiettyä merkkiä. Yksi pariisilaisfirma ilmoittaa vuokraavansa rättäreitä, mutta vuokrahinnat olivat huikeita. Useita satoja euroja per kolme vuorokautta. Kaiken lisäksi nykypäivän kiivasrytmiseen liikenteeseen lähteminen rättisitikalla ei tuntunut enää kovin houkuttelevalta saati edes turvalliselta. Kumma kyllä tuota asiaa ei ollut takavuosina 2CV:llä joka päivä ajellessa juurikaan tullut edes ajatelleeksi.

Netin selailu jatkui….Täytyihän nyt jokin firma löytyä, josta saisi varmuudella Citroënin. Voila! Elite Cars! Firma vuokraa kalliita premium -autoja ja heidän valikoimastaan löytyy myös DS3 ja DS3 Cabrio! Sähköpostiini tuli vastaus samantien. Heiltä löytyisi tuolle ajankohdalle sekä DS3 että DS3 Cabrio. Pienen vatuloinnin jälkeen vaaka kallistui kovakattoiseen versioon lähinnä suuremman tavaratilan vuoksi.

Kesäloma ja tapahtumaan lähtö tulivat jälleen yllättävän nopeasti eteen. Matkaa edeltävänä viikonloppuna hoideltiin vielä pienellä porukalla Citroënkerhon kesätapahtumankin suunnittelut ja järjestelyt. Varsinainen Citroën viikko!

Keskiviikkona olimme juuri lähdössä lentokentälle, kun puhelin soi ja soittajan numero paljasti puhelun tulevan Ranskasta. Pahat aavistukset heräsivät heti. Soittaja oli autovuokraamo Elite Carsin Marie ja hänellä oli huonoja uutisia. Meidän lähes 8 kuukautta sitten varaama DS3 oli ollut muutama tunti sitten kolarissa ja auto oli vaurioitunut niin pahasti, että se viettäisi korjaamolla viikkoja. Marie pahoitteli asiaa, koska tiesi mitä tuo tarkoitti meille. Tapahtumaan oli aikaa kaksi vuorokautta ja olimme taas ilman Sitikkaa. Toki olisimme saaneet heiltä tilalle auton, mutta kieltäydyimme kohteliaasti samaan hintaan tarjotusta Audi A1:sta. Lentokentällä boardingia odotellessa oli aikaa selata autovuokraamojen tarjontaa. Ainoa mahdollisuus pelastaa tapahtumamatka, oli nyt löytää Orlyn lentokentältä vuokraamo, jolla ylipäätään oli Citroëneja valikoimassaan ja toivoa, että siellä olisi vapaana edes yksi Citroën. Mallillakaan ei nyt olisi väliä.

Heti Orlyyn laskeuduttuamme marssimme toivorikkaana Europcar’in tiskille. Selitimme heille tilanteemme ja että tarvitsisimme nyt ehdottomasti Citroënin. Pienen tietokonenäppäilytuokion jälkeen selvisi, että heille oli juuri palautunut C3 ja C4 Cactus. C3 hopeanharmaa mustalla katolla ja ’airpumpeilla’, Cactus olisi musta. Vaimoväen mielestä mustalla Cactuksella saapuminen tapahtumaan ei olisi meille eduksi, joten päädyimme siis CeeKolmoseen.

Yövyimme ensimmäisen yön lentokentän lähistön hotellissa, josta tukevan aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti seuraavaa majapaikkaamme. Noin kolmen tunnin ajomatka taittui leppoisasti. Ceekolmonen tuntui kokoistaan suuremmalta autolta ja Puretech-moottorikin tuntui kuljettavan autoa ihan riittävän vilkkaasti. Auton varustukseen kuuluva navigaattori osoittautui myös helppokäyttöiseksi ja tuikitarpeelliseksi.

Saavuimme hotellillemme Mortagne-au-Perche’en alkupäivästä. Hotellin pihassa komeili jo useita Citikoita mm. Traction Fami, DS Cabrio ja Ceekuutonen.

Majapaikka osoittautui varsinaiseksi helmeksi, sillä paikka oli vasta remontoitu vanhaa kunnioittaen ja sen ravintolalle oli eräs tunnettu ranskalainen rengasvalmistaja antanut luvan käyttää nimeään. Kokonaisuuden kruunasi äärimmäisen ystävällinen palvelu.

Perjantai aamuna suunnattiin viiksikeulat kohti La Ferte-Vidamea. Ajomatkakin oli jo melkoinen elämys, sillä reitillä suorastaan vilisi toinen toistaan upeampia Citroeneja. Avomallisia DS:iä, Tractioneita, SM:iä, Ameja, Rättäreitä ja osuipa silmiin myös Axel, Oltcit sekä pari LNA:ta.

Jonotimme sulassa sovussa ehkä noin puolitoista tuntia jonon nytkähdellessä aina välillä muutamia kymmeniä metrejä eteenpäin. Vihdoin saimme näkyviin ilmoittatumispisteet, joita oli puolentusinaa rinnakkain. Asiointi pisteellä sujui näppärästi ilmoittautumisvahvistuksessa olevalla QPR-koodilla. Saimme tapahtumarannekkeet sekä omat rannekkeet lauantain juhlaillallista varten. Tämän jälkeen autot ohjattiin mallikohtaisille alueille pysäköitäviksi.

Tapahtuma-alueella tuli vähän epäuskoinen fiilis. Silmänkantamattomiin asti ulottuvia rivejä B-malleja vuosikymmenittäin järjestäytneenä. Toinen vastaava alue täynnä D-malleja. Lähes kaikki B-mallit olivat mustia, mutta DS rivistöt sen sijaan tarjosivat mahtavaa väriloistoa. Mieleenpainuvimpia niistä olivat luonnollisesti DS:n avomallit, joita ei ainakaan Suomessa liian paljon vilise. Vanhan linnan raunioiden katveessa komeili kymmenittäin SM:iä, joukossa myös muutama avomalli.

CX:t olivat myös hyvin edustettuina, joskin peltipuskurimallien (vm 75-85) vähäisyys oli kyllä silmiinpistävää mutta ei ehkä sittenkään yllättävää, sillä tilannehan on hyvin pitkälti samanlainen myös meillä Suomessa. XM:iä ja C6-malleja oli molempia paikalle saapunut myöskin kymmenittäin. GS-malleja näkyi alueella todella vähän, samoin Visaa ja BX:ää.

Tapahtuma huipentui juhlaillalliseen, jossa rankalainen teiteilija maalasi yleisön edessä Andre Citroenin rintakuvan. Uskomaton suoritus ja lopputulos oli aivan upea.

Illalliseen osallistui myös Citroenin perhe, jotka pyydettiin lavalle ja heistä otettiin yhteiskuva tapahtuman järjestäjien (Amicale Citroen=Citroenkerhojen kattojärjestö) ja toimitusjohtaja Linda Jacksonin kanssa.

Sunnuntaina oli ohjelmssa vielä ”klassikkocitroenien” huutokauppa. Oma matkamme jatkui kuitenkin jo sunnuntaivaamuna kohti Bretagnen rannikkoa, joten emme päässeet näkemään millaisia tarjouksia huutokaupassa mukana olleesta Micken upeasta Faux Cabriolet’sta esitettiin. Myöhemmin saimme tiedon, että tarjoukset loppuivat 105 000 € kohdalla, joka ei ylittänyt autolle asetettua hintavarausta.
Huutokaupan tulokset voi käydä katsomassa täältä: www.aguttes.com/

Vesa

Kuvat: Vesa Kasari