Mon Ami Citroën

Ennen romutuspalkkioita oli hyvinkin tavallista, että auto hylättiin latoon kun siihen tuli jokin liian kalliiksi arvioitu vika. Aikaisempina vuosina näitä ”latolöytöjä” tuli vastaan huomattavan usein mutta nykyää tällainen tapaus on harvinainen. Ohessa yksi tällainen tarina.

Auton taival pohjolassa alkaa 4.4.1954 ja se on mallia 11 Normale. Ensimmäinen omistaja oli Karl Fazer Oy ja se oli rekisteröity Helsinkiin tunnuksella BB-462. Vuonna 1969 auto löytyy Vartiokylästä tunnuksella ZXX-48 mutta poistetaan liikenteestä vuoden jo 1971 lopussa. Kesäkuussa 1972 auto on taas liikenteessä, nyt tunnuksilla ZOD-8, mutta lokakuussa samana vuonna ja kilvet palautetaan.

Huhtikuussa 1975 Johan Silén ostaa auton ja legendaarisen Citroën-velhon Kurre Wibergin avustuksella auto saadaan katsastettua ja samalla alkuperäinen kaunis vaalean harmaa ”Gris Perle” maalattiin mustaksi. Ohessa kuva kesältä 1975 Kurren pajan edustalta. Citroën on Silénillä jokapäiväisessä käytössä mutta marraskuussa 1976 hän ajaa vasta katsastetun auton talveksi suojaan tuttavan navetan ylisille. Tarkoitus on ottaa auto taas käyttöön seuraavana kesänä mutta suunnitelmat muuttuvat ja auto jää ylisille seisomaan.

Kuulin autosta jo 80-luvulla Kurre Wibergiltä, joka manasi että hieno katsastettu auto on jätetty heitteille. Aina silloin tällöin auto tuli mieleeni mutta en koskaan tehnyt asian suhteen mitään. Tänä kesänä olin työmatkalla kun yhtäkkiä tajusin että täälläpäin on se navetta jossa Citikan pitäisi olla. Kurren antamien tietojen perusteella navetta oli suhteellisen helppo löytää. Ajoin pihaan ja vastaan käveli mies. Kerroin kuka olen ja että haen ylisille jätettyä Citikkaa.

Mies vastasi että ”tuollahan se makaa ja siitä olisi hyvä päästä eroon.”

Hän ei ollut kuullut omistajasta kymmeniin vuosiin mitään ja sanoi että auto oli maannut siellä jo 40 vuotta! Sain luvan mennä katsomaan, ja siellähän se oli 40-vuoden pölyn ja linnunpaskan alla! Surullisen näköinen mutta onneksi navetan ylinen oli kuiva eikä katto ollut vuotanut. Lähempi tarkastelu osoitti että auto oli pelleiltään erittäin hyvässä kunnossa, moottori tietysti jumissa, neljästä pyörästä vain yksi suostui pyörimään ja takapenkki oli toiminut useamman hiirisukupolven kotina.

Omistaja ei ollut kertaakaan edes käynyt auton luona marraskuun 1976 jälkeen, joten tapaaminen oli melko tunteellinen!

Auton omistaja oli helppo löytää ja sovimme tapaamisen auton luona. Löimme kättä päälle ja sain rekisteriotteen jonka hän oli löytänyt jostain laatikosta.Seuraava askel on saada auto ulos navetasta mutta sitä ennen on saatava pyörät pyörimään. Näillä näkymin tämä siirtyy ensi kevääseen, en usko että Citikka loukkaantuu jos joutuu seisomaan siellä vielä yhden talven!