Mon Ami Citroën

Citroënin D-mallit olivat monien taiteilijoiden, arkkitehtien, lääkärien, yritysjohtajien ja insinöörien suosiossa Suomessa. Niiden omistaminen ei kuitenkaan aina ollut pelkästään hyvien ajo-ominaisuuksien suoman ajonautinnon rikastamia tähtihetkiä. Mukaan saattoi mahtua myös vähän pilvisempiä päiviä. Ohessa Diplomi-Insinööri Klaus Elorannan muistelmia.

Klaus Olli Johannes Eloranta (24. marraskuuta 1924 Turku – 14. elokuuta 2015 Naantali) oli suomalainen laivanrakennusinsinööri, sotalaivasuunnittelija ja Johtamistaidon Opiston ensimmäinen rehtori.

Sotakokemuksien johdattamana Eloranta päätyi opiskelemaan laivanrakennustekniikkaa ja valmistui diplomi-insinööriksi 1950. Kun useimmat suomalaisille telakoille 1950-luvulla päätyneet laivanrakennusinsinöörit työskentelivät sotakorvaustelakoilla, tuli Eloranta valituksi Merivoimien palvelukseen. Merivoimien suunnittelijana Eloranta toimi vuosina 1949–1959. STK:n koulutusosaston päällikkö hän oli vuosina 1959–1962 ja jälleen Merivoimissa yli-insinöörinä 1962–1970. Vuonna 1970 hän tuli Johtamistaidon opistoon sen ensimmäiseksi rehtoriksi. Uransa aikana Eloranta työskenteli mm. pintaliitäjien parissa, jotka olivat tuolloin puolustusvoimille uutta teknologiaa.

Klaus Eloranta oli myös kiinnostunut autoista ja varsinkin Citroënin uusi teknologia kiehtoi häntä siinä määrin, että vuonna 1959 hän päätti ostaa sellaisen itselleen.

”Minä ostin kalliin auton, Citroën ID:n. Halvempaa ei ollut saatavissa, valuuttapula jatkui, mutta Ranskan frangeja oli helpommin irrotettavissa.” Klaus Eloranta

Runkonumerolla 3029269 ollut musta Citroën ID19 Comfort laivattiin Suomeen S/S Patrian lastina 22.6.1959 ja toimitettiin Diplomi Insinööri Klaus Elorannalle Helsinkiin 4.8.1959. Uusi auto oli miltei kuin perheenjäsen, jota kuvattiin ahkerasti eri tilanteissa. Perheen toinen ID19 olikin vähemmän kuvattu ja se ajettiin käytännössä aivan loppuun.

”Erityinen huvi oli se, kun pienillä hiekkateillä sitikka nostettiin varpailleen ja sitten Faija ajoi mäet ”hyppyrillä” kiihdyttäen tarkasti niin, että mahanpohjassa vihlaisi kuin vuoristoradalla.” tytär Maaret Eloranta

Klaus Elorannan muistiinpanoista löytyy tarinoita tästä jälkimmäisestä autosta. Sen kanssa elämä ei auton ikääntyessä ollut aina niin mukavaa.

”Yhtenä käyttöautona meillä oli sininen Citroën ID. Siinä oli vähäisiä käynnistysvaikeuksia, mutta niistä selvittiin avaamalla konepelti ja oikosulkemalla käynnistysvirta erityisellä haarukalla, jonka olin tehnyt.” Klaus Eloranta

Klausin vaimo Eila herätti asiaankuuluvaa myötätuntoa, kun hän ryhtyi tähän toimenpiteeseen, kun auto oli sammunut risteykseen kaupungilla. Sininen kaunotar säilytettiin ulkona, josta johtuen sen kori oli jäässä talven yli. Eräänä keväisenä iltapäivänä, kun auto oli kaupungilla rungon jää suli ja se painui notkolle. Tästä johtuen ovet juuttuivat kiinni ja autoon oli ylen vaikea päästä enää sisään. Todennäköisesti syy oli läpiruostuneessa rungossa, joka talven aikana oli saanut viimeisen voitelun ja antoi keväällä periksi.

Sittemmin takaovet sidottiin pingottamalla naru sisäkahvoista toisiinsa ja lapset kiipesivät kyytiin etuoven kautta. Lopulta auton hydrauliikkaputket pettivät ja sammakoksi perheessä kutsuttu auto jäi mahastaan kiinni pikkutielle. Auto tarina ei kuitenkaan loppunut tähän.

Auton huonosta kunnossa huolimatta se saatiin myytyä eteenpäin. Jälkeenpäin kuultiin, että autosta pettivät jarrut ja se meni suoraan ulos jostakin mutkasta. Kukaan ei kuitenkaan onneksi tässä onnettomuudessa kuollut.

”Tämä sininen Citroën ID vaihtui dieselkäyttöiseen Iso- Kissa Citroën CX:ään. Hankinta oli nostalgiaa, olihan perheessä ollut ennen kaksi isoa kissaa. Auto oli todellinen säästöporsas, se kulutti n 7 litraa sadalla 80 penniä litralta maksavaa dieseliä. Edestakaisen Rymättylän matkan polttoainekulut olivat siis 25 markan luokkaa!” Klaus Eloranta

Perheessä oli 1970-luvulla myös Citroën 2CV, joka oli perheen mukaan ihan omalaatuinen vekotin autoksi joten ei siitä sen enempää.

Antti

Kuvat: Elorannan kotialbumi
Lähteet: Klaus Elorannan muistiinpanot, Tekniikan Waiheita – Aaro Sahari ja Wikipedia