Mon Ami Citroën

Tunnettu ankkataitelija Kaj Stenvall on ikuistanut kaksi kiinnostavaa taulua, joissa esiintyy Citroën-autoja.

Monet meistä on varmasti jossakin yhteydessä nähnyt nämä teokset mutta annetaanpa taiteilijan itse kertoa mikä on tarina näiden taulujen takana.

Vaikka lapsuudessani perheelläni ei autoa ollutkaan, on minulle kehittynyt jostakin ehkä keskimääräistä suurempi kiinnostus autoja kohtaan.

Perheessämme ollut Volkswagen myytiin kun olin viisivuotias, jolloin oma kiinnostukseni autoja kohtaan oikeastaan vasta alkoi. Lapsuudessa perheeni liikkui paljon julkisilla kulkuneuvoilla sekä takseilla, joista minulle onkin jäänyt paljon autoihin liittyviä muistoja. Tuolloinhan lapsetkin matkustivat kuskin vieressä ilman turvavöitä, jolloin minulla oli aitiopaikka tutkia autojen mittareita ja erilaisia kytkimiä. Myös erilaiset tuoksut ja verhoilumateriaalit ovat jääneet hyvin mieleen. Itse hankin ajokortin vasta 25-vuotiaana eli suhteellisen vanhana, vaikka asuinkin tuolloin maaseudulla jossa autoa olisi kyllä tarvittu. Elämässäni oli tuolloin vaihe, jolloin ajattelin, että en milloinkaan hanki autoa.

Tuolloin elettiin aikaa jolloin auton vastaiset liikkeet olivat aktiivisia ja minullakin ajatusmaailma meni toisesta äärilaidasta toiseen. Ensimmäiset kaksi vuotta sinnittelin ilman autoa käyttäen julkisia kulkuneuvoja mutta lopulta oli annettava periksi ja hankin ensin auton (Renault 6) ja sen jälkeen ajokortin.

Elettiin 70-luvun puoliväliä. Siitä lähtien minulla on ollut useita erilaisia autoja, joita yhdessä vaiheessa vaihdoin säännöllisesti puolentoista vuoden välein. Kaikki autoni on ollut käytettyinä hankittuja ja yksi suosikeistani oli vanha taksimersu. Yhtään sitikkaa ei mukaan mahdu vaikka muita ranskalaisia olikin. Tähän ei ole mitään erityistä syytä. On ennemminkin sattumaa ettei yhtään ole kohdalle osunut.

Liikaa sumeaa logiikkaa

Minua kiinnosti auton profiili ja muoto, joka on hyvin virtaviivainen luoden mielikuvan nopeudesta. Auto onkin taulussa autiomaassa eräänlaisella nopeusradalla, jossa voidaan tehdä nopeuskokeita. Taulussa olevista hahmoista yksi on puolittain auton alla ja muut ovat sisällä. Ajatuksena oli luoda tunnelma jossa auto on ikään kuin käsittelyn alla. Taulun nimi Liikaa sumeaa logiikkaa tuli tuona aikana (1997) kovasti pinnalla olevasta käsitteestä sumea logiikka. Ajatus laitteista jotka eivät toimisikaan rationaalisesti, oli mielestäni mielenkiintoinen.

Tiesin, että taulussa esiintyvä Citroën SM oli erikoismalli, joka oli läheistä sukua DS:lle.

Sumea logiikka yhdistettynä autoon ja auton korjaukseen voi joskus olla käyttökelpoinen koska tällaisissa asioissa asiat saattaa mennä sillä tavalla jota ei tule ajatelleeksi. Taulussa halutaan sekoittaa rationaalinen selkeä tekninen maailma ihmisen elämään, jossa on äärimmäisen paljon epäjohdonmukaisuuksia. Kiinnostavaa on myös miten nämä kaksi asiaa kohtaavat tilanteessa missä pitäisi olla määrätietoinen ja selkeä.
Tämä teos on Suomen YK-suurlähetystön seinällä New Yorkissa, Yhdysvalloissa.

Olen törmännyt moniin ihmisiin, jotka ovat tunnistaneet taulussa esiintyvän auton ja ovat osanneet kertoa todella yksityiskohtaisesti tästä mallista ja kuinka paljon niitä on Suomessa.

Älä himoitse lähimmäisesi kuorma-autoa

Tässä taulussa auton merkkiä ja mallia tärkeämpää on se ajankohta ja tunnelma, jota taulussa halutaan katsojalle välittämään. Taulu sijoittuu aikaan ennen sotia. Taulussa oleva hahmo tulee horisontista ikään kuin metsän takaa ja kurottautuu pienoismaailmaan hamuamaan naapurinsa omaisuutta. Kuorma-auto on kuvassa esteettisesti kauniina ja haluttavana esineenä. Samoihin aikoihin törmäsin Raamatunlauseeseen ”älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta” Lause konkreettisuudessaan sopi mielestäni taulun tunnelmaan hyvin. Kun lauseeseen lisätään vielä triviaalitietona kuorma-auto se kuvastaa hyvin epämiellyttävää ja konkreettista tuntemusta kateudesta. Oleellista taulussa on myös auton takana oleva eteläranskalainen rakennus ja aurinko, joka paistaa tässä tapauksessa kateuden kohteena olevaan kuorma-autoon.

Kuorma-autoksi tuli valittua Citroën siitä syystä, että auto oli riittävän kevyt ja muodoiltaan kaunis eikä mitenkään kolho ja raskas. Visuaaliset tekijät siis ratkaisivat. Tämä teos on Rannilan pääkonttorissa Suomessa.

Nämä kaksi taulua ovat tunnelmaltaan kovin erilaiset ja linkittyvät oikeastaan vain kyseisen automerkin kautta toisiinsa. Ensimmäisessä ollaan tekniikan lumoissa ja toisessa moraalisella asialla. Taulujen autot löytyvät kirjallisuudesta tai alan lehdistä selaamalla. Joskus autoja hieman jalostetaan tauluihin sopivaksi. Näissä tauluissa autot ovat kutakuinkin oikeita.

Jatkoa Citroën-tauluille voi joskus tulevaisuudessa olla tulossa mikäli sopivan näköinen auto tulee vastaan ja taulun muu aihe sen sallii. Tauluissa toistuu autojen lisäksi useasti veneet, sängyt ja kylpyammeet. Se miksi nämä esineet liittyvät ankka-hahmon todellisuuteen ja maailmaan on pienoinen mysteeri. Taiteilijalla itsellään ei näistä ole kuin auto ja sänky.

Antti

Lähde: Kaj Stenvallin haastattelu 7.10.2005, Villa Roma.