Mon Ami Citroën

Citroën kuorma- ja linja-autoja on käsitelty blogissamme aikaisemminkin. Samoin Citroën Suomessa -kirjassa oli laajalti kerätty näiden raskaansarjan puurtajien tarinaa yksiin kansiin. Sittemmin on kuitenkin tullut ilmi uusia tietoja, joista tässä jutussa lisää.

Citroën-tehtaalla oli mallistossa erilaisia hyötyajoneuvoja henkilöautojen rinnalla jo 1920-luvulla. 1930-luvulla niiden määrä lisääntyi kun niitä alettiin valmistamaan sekä C4 että C6 -henkilöautomalleihin pohjautuen. C6-mallin myötä uusi voimakas 6-sylinterinen moottori tarjosi mahdollisuuden entistä raskaampien kuorma-autojen valmistukseen. Citroën C4:n pohjalta taas oli tuotannossa kevyempi hyötyajoneuvomallisto.

C4- ja C6-malleista oli saatavana pelkkä ”konealusta”, hytillinen alusta valmiilla lavalla tai ilman sitä. Näiden alustojen pohjalle rakennettiin Suomessa hytti ja muut tarvittavat rakenteet. Torpedo Commercial oli henkilöauton monikäyttöisempi versio 500 kg:n kantavuudella.

Citroën-kuorma- ja -linja-autoille ajateltiin olevan kysyntää Suomessakin ja niistä julkaistiin suomenkielisiä mainoksia ja esitteitä. Linja-autojenkin kohdalla autot tulivat alustoina ja koritettiin Suomessa. Täällä valmistetut linja-auton korit tunnistaa helposti ikkunoiden verhoista ja niin sanotusta “haitariovesta”.

Hyötyajoneuvojen myynti jäi 1920 -luvulla ja 1930 -luvun alussa kuitenkin vähäiseksi, sillä vuonna 1934 niitä tilastoitiin olevan liikenteessä vain 19 kpl.

Citroën T-45 linja-autot

Citroënin maahantuontivastuun siirtyessä Korpivaara & Halla Oy:lle vuonna 1934, saatiin Suomeen hieman yllättäen kaksi järeää linja-auton alustaa, tyyppiä T-45. Molemmat menivät liikennöitsijöille Tampereen seudulle, Väinö Paunulle ja Kalle Mikkolaiselle. Nämä autot saapuivat alustana, sisältäen nokan peltien lisäksi puskurit ja maskin. Näin ollen varsinainen ohjaamo ja matkustamo valmistettiin Suomessa. Loppuvuonna 1934 saapui vielä kolmas T-45, joka rekisteröitiin Väinö Paunulle vuoden 1935 alussa. Auto koritettiin Tampereella Grundströmin kassakaappitehtaan autokoriosastolla (myöh. Kaipio Oy), ja takaosan muodoltaan ja väritykseltään se erosi selvästi kahdesta aiemmin toimitetusta. Auton paikkaluku oli 33.

Rosalie alustat ja sairasautot

Vuonna 1937 tuotiin Suomeen yllättäen kaksi “Rosalie” alustaa. Toinen oli raskaampi ja tehokkaampi 11UB konealusta 850 kg kantavuudella, joka toimitettiin Neorius Oy:lle. Toinen kevyempi 7UB alusta (500 kg) 750 kg kantavuudella, toimitettiin Vesijohtoliike Huberin käyttöön. Ei ole tiedossa olivatko nämä autot mallikappaleita, vai oliko jokin muu syy siihen ettei tätä mallia tuotu Suomeen tämän enempää. 

Samana vuonna Suomeen saatiin ilmeisesti lahjoituksena Citroën ambulanssi, koska virallista maahantuontireittiä pitkin se ei ainakaan tullut. Tämä kyseinen ambulanssi oli tyyppiä 7UA, eli Rosalie Traction Avantin moottorilla. 

Rosalie ambulanssi palveli myös sodassa, jonne se pakko-otettiin Etelä-Kymenlaakson suojeluskuntapiiristä Kotkasta. Sen myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Rosalie henkilöautoja ei tuotu Suomeen yhtään kappaletta ja kyseisen mallin tuotanto lopetettiin vuonna 1938.

Talvisodassa toimi Yhdysvaltalaisten vapaaehtoisten toimesta kaksi ambulanssia, joista toinen oli T-23 tyyppinen kuten alla olevista kuvista voimme todeta. Auton SA-numero oli peräkkäinen 7UA-tyypisen sairasauton kanssa, joten voimme spekuloida, että se saattoi hyvinkin toimia tämän Yhdysvaltalaisyksikön toisena ajoneuvona.

Tästä autosta löytyy myös toinen kuva, jonka voi käydä katsomassa gettyimages kuvapalvelusta.

Ensimmäinen T-23-kuorma-auton alusta, eli T45:n kevyempi vaihtoehto, saapui helmikuussa ja se luovutettiin 4.4.1938 ensimmäiselle omistajalleen Lahteen. Auton kantavuus oli 1 500 kg, vaihteita oli neljä eteen ja jarrut vielä mekaaniset.

Paunun kolmas Citroën

Elokuussa 1938 Kalle Mikkolainen myi liiketoimintansa ja linja-autonsa Vainö Paunulle. Tässä yrityskaupassa siirtyi Paunulle myös Mikkolaisen nelisen vuotta vanha Citroën T-45 linja-auto tunnuksella H-2962. Pitkään on puhuttu vain “Paunun busseita”, mutta todellisuudessa toinen näistä ensimmäisistä linja-autoista siirtyi Paunulle vasta tässä kaupassa. Kalle Mikkolainen osti kaupassa saaduilla rahoilla tamperelaisen liikkeen Auto- ja Varaosa ja myi sitä kautta vuonna 1939 myös muutaman Korpivaara & Halla Oy:n tuoman Adler henkilöauton.

Citroën T-45:t sodassa

Valtaosa Citroën-kuorma-autoista saatiin Suomeen sotavuosina 1941-42. Tarina tämän takana on mielenkiintoinen ja monelle tuttu jo ennestään. Lyhyt kertaus lienee silti paikallaan. Suomeen oli tilattu Amerikasta noin tuhat kappaletta Ford M40 -kuorma-autoja. Saksan armeija oli kuitenkin vuonna 1940 Norjan miehittäessään ottanut nämä Suomeen matkalla olleet ”Hävittäjä-Fordit” haltuunsa. Aseveljeyden synnyttyä Saksa korjasi tekonsa toimittamalla tänne vastaavan määrän Citroën-merkkisiä kuorma-autoja.

Saksalaisilta saadut Citroën-kuorma-autot olivat pääosin järeää T-45-mallia, mutta mukana oli myös pienempää T-23-mallia. Autot toimitettiin varaosineen useammassa laivauksessa Suomen eri satamiin. Sieltä ne päätyivät suoraan rintamalle, jossa ne toimivat pääosin huoltokuljetuksissa.

Esko Jokisen ja kanslisti Mirjam Montosen muistelukset. Niistä kuulemme, että tuon puuaidan ja piikkilangan ympäröimän kolmirakennuksisen koulutuskeskuksen pihalla seisoi ajoneuvoina kaksi kuorma-autoa. Toinen oli pitkäkeulainen Hudson ja toinen puukaasulla käyvä Citroën. Häkäpönttö-Citroënia kuljetti karjalainen heimosotaveli Heinonen. Hän joutui kertaalleen taltuttamaan painimalla Hudsonin kuljettajan korpraali Viidan, kun jälkimmäinen ryhtyi rikkkomaan paikkoja juovuspäissään.

Mikko Porvali – Vakoojakoulu, päämajan asiamieskoulutus jatkosodassa ISBN: 9789517966559

Citroën T-45 -mallin kantavuus oli 3,5 tonnia, normaalisti ilman ylikuormaa. Autot oli varustettu 6-sylinterisillä 70 hv:n bensiinimoottoreilla jotka kuluttivat polttoainetta noin 40 litraa sadalla. Suurin osa autoista varustettiin puukaasulaittein, eli ”häkäpöntöin”, joiden valmistajana Korpivaara & Halla Oy oli sotavuosina merkittävä tekijä.

Jälleenrakentamista

Sodan päätyttyä, alkoi kevällä 1945 Korpivaara & Halla Oy:n ja Are Oy:n toimesta sodasta selvinneiden kuorma-autojen sarjakorjaus. Korpivaara & Halla Oy sai ostaa suoraan puolustusvoimilta T-45:ia ja välittää niitä yksityisten tarpeisiin. Ensimmäinen osto tapahtui 8.12.1944, ja kaikkiaan 382 autoa siirtyi siviiliin tätä kautta. Näistäkin autoista suurin osa piti peruskorjata. Suurin yhtenäinen sarja, n. 60 kpl, korjattiin Valtion lentokonetehtaan tiloissa Tampereella. Puolustusvoimien varikolta siirtyi T-45:ia myös linja-autojen alustaksi. ARE Oy sarjakorjasi kaikkiaan 204 kpl Citroën-autoja vuosina 1944–45.

Vuonna 1946 saatiin monimutkaisten kauppaneuvottelujen jälkeen tuotua kaikkiaan 180 uutta T45-alustaa, jotka olivat ilman lavaa ja osa ilman hyttiä. Näiden mukana saatiin vielä ostettua merkittävä määrä varaosia kuudella miljoonalla frangilla, millä varmistettiin autojen pysyminen ajossa. Tämän jälkeen Citroën kuorma-autojen tuonti hiipui ja seuraava raskaansarjan Citroën saapui vasta vuonna 1948. Sodan jälkeisinä vuosina Korpivaara & Halla Oy toi Suomeen yhteensä 191 kappaletta T45 kuorma-autoa sodasta selvinneiden autojen lisäksi.

Sodan jälkeen uudehkoista kuorma-autoista Citroën T-45:ia oli Suomessa lukumääräisesti toiseksi eniten. Koska varsinaisia linja-autoja ei ollut saatavissa, piti nämäkin tehdä itse. Alustoina käytettiin myös T-45:ien alustoja, joiden arvoa lisäsivät 9.00-20-kokoiset Michelin-renkaat ja pyörien kiinnitys 10:llä pultilla. Linja-autoliitto laati yhtenäiset piirustukset akselivälin jatkamiseksi 4,5 metristä 5,5 metriin ja hyväksytti ne ministeriössä. Piirustukset annettiin kaikkien liikennöitsijöiden käytettäväksi. Metrin pidennyksellä saatiin linja-autoista noin 30-paikkaisia.

Citroën-merkkisiä kuorma-autoja oli vuosikymmenen lopussa käytössä yhteensä 795 kappaletta. Citroën linja-autoja oli rekisterissä vuonna 1949 kaikkiaan 77 kappaletta ja vuonna 1956 peräti 90 kappaletta. Kuitenkaan erityisen hyvänä linja-autona sitä ei pidetty. Moottori oli tehokas mutta ei kovin taloudellinen. Autoihin vaihdettiinkin 50-luvulla tästä syystä runsaasti Perkins-dieselmoottoreita. Väinö Paunulla oli käytössä 1950-luvulla kuusi Citroën T-45 pohjalle tehtyä linja-autoa kun taas Loimaan Auto Oy:llä niitä oli kaikkiaan kymmenen kappaletta. Loimaan kohdalla määrää selittää paikallinen koritehdas, joka toimi Kuusilinnan vanhassa navetassa vuodesta 1946, aina 1950 -luvun alkuun saakka.

Olympiavuosi tuo piristystä

Seuraava tuontipiikki osuu Olympiavuodelle 1952, jolloin maahan saadaan 27 kuorma-autoa, joista yksi Hyvinkäälle toimitettu oli mallia T-23 ja loput 26 kappaletta T-45 alustoja. Näistä valtaosa sijoittui Mikkelin ja Kuopion seudulle.

Näiden autojen jälkeen oli taas pidempi tauko ja vasta vuonna 1958 seuraavat kaksi T23-mallia saapui Suomeen. Toinen näistä oli varustettu lavalla ja toinen toimi karja-autona.

Kaikkiaan 1950-luvulla Suomeen saatiin vain 36 kappaletta T-45 kuorma-autoja ja pienempää T-23 -mallia vain neljä kappaletta. Raskaampaa T-46 -mallia saatiin kolme ja yksi Diesel-moottorinen T-55 -malli. Jostain syystä 1960-luvulla ei enää Citroën kuorma-autoja tuotu Suomeen yhtään kappaletta ja näin ollen HY pakettiauto jäi hyötyajoneuvomalliston ainoaksi jäseneksi. 

Vanhat kuorma-autot ovat ajan saatossa hävinneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kuin tuhka tuuleen. On suorastaan ihme, ettei edes raatoja ole tiedossa. Vai onko?

Antti

Tämä kirjoitus on täydennetty lyhennelmä Citroën Suomessa -kirjan kuorma-autoja käsittelevistä teksteistä. Sodan aikaiset kuvat sen sijaan ovat ennen julkaisemattomia.

Kuvat: Citroën Suomessa, ISBN 978-952-472-295-7 ja
Arja Sirkiä (T-45, sotakuvat). Artikkelikuvan T45 kuului 21. Auto Kompanjalle ja se oli vuosimallia 1940. Polttoaineena toimi pilke.

—–

Päivitys 05.04.2020: Lisätty kuva Yhdysvaltalaisten vapaaehtoisten ambulanssista talvisodan ajalta.
Päivitys 09.02.2022: Lisätty lainaus Mikko Porvalin Vakoojakoulu kirjasta.