Citroënin maahantuonti oli vaihtunut 1920 luvulla moneen otteeseen, kunnes vuonna 1934 alkoi Korpivaaran aika ja tilanne vakiintui kymmeniksi vuosiksi. Tässä jutussa tarkastellaan millaisista liikehuoneistoista autoja myytiin.

Korpivaara & Halla Oy

Korpivaara & Hallan edustavat liiketilat Helsingissä sijaitsivat osoitteessa Heikinkatu 9 (nyk. Mannerheimintie 5), jonne yritys oli muuttanut Aleksanterinkadulta, kymmenen vuotta ennen Citroën edustuksen saamista, eli vuonna 1924. Samassa rakennuksessa toimi myös Autola Oy ja talon toisessa päässä myytiin Ford henkilöautoja. Helsingin keskustassa oli tuolloin todellinen autoliikkeiden keskittymä.

Liiketilan paikka oli erittäin hyvä ja keskeinen, mutta nykymittapuun mukaan tiloiltaan vaatimaton. Autot siirrettiin sisälle myymälään todennäköisesti suurien näyteikkunoiden kautta, eikä sinne paljon muuta mahtunutkaan.

Kuten alla olevasta kuvasta voidaan päätellä, muodostuu näyttelytila useammasta pienestä tilasta ja konttorit olivat todennäköisesti toisessa kerroksessa.

Asiakkaita Korpivaara & Halla Oy:n myymälän edessä.
Avomallinen Traction Avant oli harvinaisin Citroën, joka Korpivaara & Halla Oy:n myymälässä koskaan oli esillä. Tästä autosta löytyy myös tarkempi tarina.

Korpivaara & Halla Oy:n Lautatarhankadulla lähes 20 vuotta toiminut korjaamo siirtyi vuonna 1938 keskustaan, Kaivokadulle. Nämä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnalta vuokratut tilat todettiin kuitenkin melko nopeasti liian pieniksi toiminnan laajuuteen nähden ja vuonna 1940 Korpivaara & Halla Oy teki Helsingin Kaupungin kanssa sopimuksen Salomonkadun tontista Kampissa. Lupa-asiat ja sota kuitenkin siirsivät suunnitelmia eteenpäin.

Korpivaara Oy myymälä Mannerheimintiellä vuonna 1950.

Korpivaara Oy:n myyntitilat olivat Mannerheimintiellä aina siihen asti kunnes Kamppiin rakenteilla ollut Autotalo valmistui.

Autotalo, 12-kerroksinen pilvenpiirtäjä

Korpivaara Oy sai jo vuonna 1940 ostoluvan tonttiin Helsingin Kampin kaupunginosassa. Tarkoituksena oli siirtää koko yrityksen toiminta samalle tontille. Lupa-asioiden käsittely kesti kaupungin elimissä kuitenkin niin kauan, että seuraavana vuonna uudelleen puhjennut sota keskeytti rakennustöiden valmistelun.

Sodan päätyttyä hanke pääsi etenemään, ja huhtikuussa 1945 Helsingin kaupunki myönsi yhtiön käyttöön 1200 neliön tontin. Tämä oli vain pieni osa siitä pinta-alasta, joka oli Korpivaaran alkuperäisissä tavoitteissa. Tontin louhinta kuitenkin aloitettiin ja tontille syntyi 10 000 kuution kuoppa.

Autotaloa rakennetaan

Suomessa toimi vuosina 1941–1949 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osasto (KYMRO), jonka tehtävänä oli säädellä ja valvoa rakentamista ja rakennustarvikemarkkinoita. KYMRO oli 1940-luvulla maan vaikutusvaltaisin rakennusviranomainen, ja se näkyi myös tässä hankkeessa. Louhinnan jälkeen itsestään selvänä pidettyä rakennuslupaa ei saatukaan ja kuoppa koristi pitkään Kampin maisemaa. Tämä johtui ainakin osittain KYMROn johtajan kuolemasta. Uusi johtaja kun ei katsonut edellisen johtajan lupausten sitovan häntä. Alueelle julistettiin City-alueen asemakaavakilpailu ja Korpivaaran tontti asetettiin tuoksi ajaksi rakennuskieltoon.

Pitäjänmäen korjaamo

Korjaamotoiminta kärsi tässä vaiheessa jo niin pahasti tilapuutteesta, että Pitäjänmäeltä Valimotien varrelta yhtiö hankki noin hehtaarin kokoisen tontin ja alkoi rakentamaan sinne uutta korjaamoa. Uusi korjaamo valmistui vuoden 1952 lopulla ja sen pinta-ala oli noin 3 000m2. Korjaamossa oli myös maalaamo ja toisessa kerroksessa moottorikoneistamo.

Autotalo ennen avajaisia. Rakennuksen edessä on pysäköytynä Johtaja Korpivaaran käytössä ollut vihreä Vert Printemps-sävyinen Citroën DS19 (BI-660).

Kun asemakaava-asiat ja arkkitehtikuvat talosta saatiin valmiiksi, oli selvää, ettei Korpivaaran toiminta voisi täyttää koko taloa, eikä korjaamotoimintaa kannattanut enää kokonaisuudessaan sijoittaa keskustaan. Huoltotoiminta keskitettiin Pitäjänmäen korjaamolle ja Autotaloon sijoitettiin vain pikahuolto myyntitilojen lisäksi palvelemaan keskustan asiakkaita. Helsingin Autotalo Oy perustettiin, ja siinä oli osakkaina Korpivaaran lisäksi eri alojen toimijoita. Monivaiheisten tapahtumien jälkeen näyttävä Autotalo vihittiin lopulta käyttöön 21.3.1958.

Arkistosta löytyi kuva ajalta, jolloin Josephine Baker kävi Suomessa esiintymässä. Kaikkiaan hän kiersi Suomessa kokonaisen viikon ja kiertue piti sisällään esiintymiset Helsingissä (Ruotsalainen teatteri 12.9.1959), Turussa, Tampereella, Vaasassa ja Lahdessa. Mukaan kiertueelle hän otti tuolloin 4½ -vuotiaan adoptiopoikansa Jarin, jolle matka Suomeen oli ensimmäinen sitten adoption. Hänen käytössään ollut upouusi Citroën ID19 on kuvattu Autotalon edessä tämän vierailun aikana ilmeisesti sille tehdyn huollon jälkeen.

Autotalo esiintyy Aarne Tarkaksen käsikirjoittama ja ohjaamassa jännityskomediassa, Ei ruumiita makuuhuoneeseen. Elokuva valmistui vuonna 1959 ja se on katsottavissa Elonet-palvelussa. Elokuvassa vilahtaa myös varhainen Citroën DS19 pysäköitynä parkkihallissa.

Upeat Citroën ID19 ja DS19-mallit Autotalon edessä 1950 luvun lopulla.
Autorakennustekniikan täysosuma – Citroën DS19
Vuonna 1971 Autotalossa oli nähtävillä sekä Citroën SM, että uusi GS.

Asiakaspalvelua tyylillä

Korpivaara kuljetti asiakkaitaan Helsingin autotalon ja Pitäjänmäen korjaamon välillä hienolla Currus CH14 -pikkubussilla. Tämä Citroën HY -pohjainen auto otettiin käyttöön 1.9.1967 tunnuksella BOE-34.

Asiakkaita Autotalon ja Pitäjänmäen korjaamon välillä kuljettanut Currus CH14.

Maahantuontikirjoihin auto on merkitty maininnalla version Club, ja sen valmistenumero oli 5201173. Auton omapaino oli 1960 kg, akseliväli 3,12 m ja siinä oli kuljettajan lisäksi istuinpaikat 13 matkustajalle. Hämmästyttävää on, että maahantuontikirjasta löytyy kaksi muutakin HY-78 version Club -bussia. Toinen toimitettiin Suomen Osuuskauppojen keskuskunnalle ja kolmas Kone-Diesel Oy:lle kesällä 1970. Kaikki nämä autot ovat kadonneet jäljettömiin.

Autotaloon jäi lopulta vain pikahuolto kun varsinainen korjaamo oli Pitäjänmäellä.

Vuonna 1974 Korpivaara Oy aloitti autovarusteiden myynnin PopCar tuotenimen alla. PopCar-myymäläketjun yksi toimipiste sijaitsi Autotalossa.

Vuoden Auto Citroën CX2000 luovutetaan kansantaiteilija Esa Pakariselle Autotalon edessä vuonna 1975.
Citroën CX Pallas näyteikkunalla. Taustalla näkyy Urho Kekkosen kadun varrella oleva punatiilinen talo. Kuvassa etualalla oleva tyhjään tilaan (Simonkenttä) on rakennttu Kampin ostos- ja matkakeskus.

Korpivaara perusti vuonna 1970 Auto-Suma nimisen autokaupan Helsingin ulkopuolelle. Tämä oli ensimmäinen merkki autokaupan siirtymisestä pois keskustan alueelta.

Vuonna 1973 Korpivaara Oy:n pääkaupunkiseudun keskeiset toiminnot siirrettiin Vantaan Korsoon rakennettuun toimintakeskukseen, mutta tarkkaa ajankohtaa ei ole tiedossa milloin merkin myynti loppui Autotalossa. Tiloja kuitenkin luovutettiin vuonna 1976 Veho Oy:lle, joka jatkoi automyyntiä eri merkkien parissa Autotalossa vielä pitkään tämänkin jälkeen.

Auto-Bon Oy syntyy

Maahantuonnissa tapahtui muutoksia vuoden 1981 lopulla, kun Korpivaara Oy perusti maahantuontia varten oman tytäryrityksen, Auto-Bon Oy:n, tehostaakseen merkin myyntiä Suomessa. Yrityksen varsinainen toiminta pääsi alkamaan heinäkuussa 1982, ja samassa yhteydessä Citroënin ja Toyotan jälleenmyyntiverkkoa selkeytettiin omiksi toimipisteiksi. Uuden yhtiön toiminnasta vastasi johtaja Matti Aarnio. Auto-Bon Oy toiminta keskittyi alkuvuonna 1992 Koivuhakaan, jonne rakennettiin uusi ”autotalo”.

Korpivaara Oy oli tässä vaiheessa tuonut Suomeen yli 17 000 Citroën-autoa, ja niitä oli vuodenvaihteessa liikenteessä lähes 9 000 kappaletta. Mallikohtaisesti nämä jakautuivat seuraavasti:

  • 2CV4/6, 3 148 kpl
  • GS/GSA, 2 002 kpl
  • Dyane, 1 037 kpl
  • DS/ID, 1 091 kpl
  • CX, 996 kpl
  • Ami, 14 kpl.

Antti

Lähteet ja kuvat: Citroën Suomessa, Antti Pitkänen ja Mikko Salonen, Korpivaara&Halla Oy sekä Korpivaara Oy historiikit